Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
»Eipä suinkaan», myönsi Viion leski jotain sanoakseen. Mutta sekin kuului Nikkilän emännästä samaan asiaan ja olikin pääihme, että juuri Montinin rouva, tuo Viion lesken kehuttu ja Viion lesken auttaja, tuli hänenkin auttajakseen, lehmänsä ostajaksi. Ja sitä hän tarkoitti sanoessaan: »Joo, ja Montinin rouvahan sen sitten osti.» »Paljonkos saitte Helunasta?» »Kuusikymmentä viisi markkaa.
Taivaan valtuutettu Ja sijainen, sen nähden voideltu, On murhaan syypää; rikosta jos on se, Sen taivas kostakoon, sen palvelijaan En koskaan minä vihan kättä nosta. HERTTUATAR. Mua voi! Ken sitte kuulee tuskani? GAUNT. Jumala, leskein auttaja ja turva. HERTTUATAR. Niin olkoon siis. Hyvästi, vanha Gaunt! Coventryyn menet, missä Hereford-langon Näet ottelevan julman Mowbrayn kanssa.
Sinä, joka ymmärsit kaiken, et koskaan oikein ymmärtänyt, et päässyt perille siitä, miksi on tarpeen sellainen auttaja, pelastaja ja tuki. Sinä et koskaan ollut semmoista tarvinnut. Olit syntymästäsi sitä tekoa, että helähdit heti oman äänesi, niinkuin parhaasta metallista valettu kello hopeakello. Se kello oli tietämättäsi soinut hänenkin, vanhan toveriparan, särkyneeseen sieluun.
Vaan vielä kerran koetti Anna pyynnöllä ja nöyrällä rukouksella saada vierasta jättämään hänet. Anna parka ei tuntenut tätä herraa. «Sinä uppiniskainen nainen, pilkkaatko sinä minua!« Ja nyt oli Anna, jonka voimat olivat loppuneet, herran sylissä. «Viattomuuden apu, orpoin auttaja, joko jätät lapsesi!« huokasi Anna. Anna ei viattomain apua turhaan huutanut; orpoin auttaja lähestyi jo.
Hän ei enää tämän elämän vähäisistä murheista tiedä. Huuto ja hälinä kadulla on loppunut. Ei palaa enää kukaan huoneistansa mitään noutamaan. Elämä vetäytyy aina etemmäs ja etemmäs majurin talosta, ja nyt, nyt on avun viimeinen hetki. Vaan avun viimeistä hetkeä ei anna Ijankaikkinen ohitse kulua. Maria ja Anna eivät auttajasta tiedä, eivät enää ajattele mitään. Mutta auttaja tulee.
Sidottuna puolisoni olj maassa, Veri oli juossut, väkivalta Vallitsi, olj hätä ylimällään, Apua ei ollut oottamista. Kahdeksanpa kättä mua riuhtoi, Repivät kun pedot saalistansa; Pelastaja, auttaja tulj silloin, Tupaan pilven veikko tulj kun myrsky, Hävis vaino, julkeatpa kaatui.
Kaikki olikin alussa tuntunut varsin lupaavalta: leikkaus oli onnistunut hyvin ja potilas oli kestänyt nukutuksen, mutta sydän ei kestänyt. Sanoma tästä kuolemantapauksesta kulki kuin kulovalkea ympäri Helsinkiä ja herätti kaikkialla hämmästystä ja surua, mutta ei kuitenkaan missään piirissä niin, kuin niiden pienten keskuudessa, joiden auttaja ja lohduttaja rva S. jo vuosikausia oli ollut.
Neiti päästi huudahduksen hänen kasvonsa, jotka melkein puolitainnoksissa olivat vaipuneet toisen olkapäätä vastaan, olivat aivan itkeneinä ja vieläkin tuskan rumentamina; nyt selkenivät ne hänen vetäissään syvän helpoittavan hengähdyksen. "Minä en tee tätä yleisesti ihmisvelvollisuudesta", kuiskasi hän tytön korvaan kantaessaan häntä veden yli, "ei, niin nopea auttaja en ole.
Peljästynyt isä, joka tuskin tiesi mitä teki, oli juuri heittäytyä hänen perässänsä, kun eräs takana seisova kävi häneen kiini ja huomautti, että eräs voimakkaampi auttaja jo oli seurannut lasta. Tuomo oli seisonut alakannella lapsen pudotessa ja oli samassa silmänräpäyksessä, kun näki hänet vajoovan, heittäytynyt hänen perässään.
Säikkynyt silloinkaan ei valjakonkiihtäjä Tydeus, vaikk' oli kadmeijein hän parvess' outo ja yksin, vaan väkikilpaan kaikki hän vaati ja vei joka voiton helpolleen; oli hälle Athene auttaja moinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät