Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Tarun kertoi mulle templin pappi kerran aurinkoisen alas mennen, yössä yksinänsä koskein kuohun pyhän virran pyörtehiltä soiden. Tuuli lepäsi ja lehto. Kaukaa kimalteli Himalayan huiput. Väkevästi loisti vanhan silmä, kun hän tarinansa kumman kertoi. Kääntyi kuu ja tuli uhrin tunti. Yksi erällänsä nuoret tuodaan, silmin sidotuin ja käsin. Uksi avataan ja jälleen suljetahan.
Hänehen ei Ajan hammas pysty, voittanut hän onpi kuolon vallan, sillä hän on unelmainsa urho ja hän täyttää, mitä monet tuumii. Noin se kertoi kerran templin pappi mulle aurinkoisen alas mennen. Vaiti istuin. Vaikes kertojakin. Himmenivät Himalayan huiput. Yössä yksinänsä koskein kuohu pyhän virran pyörtehiltä kuului.
Hän oli erakko mustien ja vakavien paheittensa, Ione kauniitten haaveilujensa ja puhtaan hyveensä vaikutuksesta. Vaikka siis ei ollutkaan mitään kummallista siinä, että Ione oli niin täydellisesti vallannut egyptiläisen, niin omituista oli, että hän niin äkkiä ja eittämättä oli kahlinnut atenalaisen kirkkaan ja aurinkoisen sydämen.
Sen olen tehnyt; sitä vartioi Kuin silmäterääs; katsos, jos sen hukkaat Tai annat pois, niin syntyy turma moinen, Ett'ei sen vertaa. DESDEMONA. Onko mahdollista? OTHELLO. On varmaan; sen kudonnassa tenho. Sibylla, jok' ol' eläissänsä nähnyt Kakssataa aurinkoisen kiertoa, Pyhissä haltioissahan sen neuloi.
"Se on minunkin mielipiteeni", vastasi vaimo; "mutta mieluimmin haluaisin jotain kellertävää; sen lämpimät vivahtelut tekevät niin aurinkoisen vaikutuksen, ja pilviselläkin ilmalla saattaa se meidät luulemaan päivän paistavan; ja illalla tulen valossa on se niin iloista ja kirkasta. Tiedätkö, John, sahraminkeltainen on juuri se väri, joka meidän huoneisiimme soveltuu."
Mutta aurinkoisen iltalämmin Lempeä ja kohiseva koski Maanittelevatpa härkämiestä Unen syliin vaipumahan viimein. Vasten kiveä hän sammaleista Tuossa kallistunna huoahtaapi, Unta uneksuen rakkaimmista. Mitä haastelee hän, möyryää hän? Kuules: Luikillensa luihkaisee hän, Taasen parahtaa hän Pojallensa; Milloin makeata maikausta Juttelee hän tovereille taasen, Uhmaellen unen vainioilla.
Nakkautuessani kiveltä kivelle vertyivät jäsenet notkeiksi ja ruumis taipuisaksi. Kuinka minä jo nautin jokaisesta sammaltuneesta kivestä ja jokaisesta uudesta tien käänteestä, joka milloin aukaisi eteeni valoisan aurinkoisen ahon, milloin sukelti kuusikon mustaan kitaan!
Kuten valo kirkastaa läheisyytensä, vaikutti aurinkoisen kuninkaan jalomielisyyskin sovittavasti hoviväkeen ja ympäristöön, vieläpä vastustajiinkin. "Hän on vastustamaton kuin auringonjumala", huudahtivat italialaiset.
nähden allansa Rooman äänetönnä aamua vuottain ja niinkuin laumansa suuren keskellä jättiläispaimenen, nousevan eessään Pietarin kirkon. Juokaatte harjalla aurinkoisen vuoren, ystävät, viininne, jonneka säteet aamun kirkkaina taittuu! Hymyilkää: me kaikki kuolemme kohta.
Kaunis lintu hän oli ollut! Miksi hän oli jättänyt ihanan, aurinkoisen synnyinmaansa kotikukkulansa olivipuistot kuolemattomien virtojen soiton?
Päivän Sana
Muut Etsivät