Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
"Pyydä vaan", sanoi Tapani, joka tiesi, että kieltäminen el mitään vaikuttaisi. "Mutta minäki ai'on pyytää jotaki". "Pyydä, pyydä", sanoi Sofia, "kunhan minä ensin olen pyytänyt". Kun ei hän sen enempää kysellyt Tapanilta, ei tämäkään ilmoittanut aikomuksiaan. Kumpiki odottivat huomispäivää, joka oli pyhä, jolloin aikoivat lähteä Aumolaan.
Hänen silmäinsä edessä pyöri kamari ja hän kiiruhti ulos vapaasen ilmaan. Kuin pilvistä pudonneena seisoi leski. "Tule huomenna Aumolaan noutamaan lapsesi", kertoi hän. "Lapseni ah!"
"Mun täytyy vaan pistäytyä Torvelassa". "Osaathan Aumolaan yksinki", virkkoi Lauri, joka nyt huomasi, että hän yksinään kulkisi mukavammin ja suorempaa tietä. "Minä hiihdän suoraan ilmoittamaan, ettäs tulet. Sun pitää hyvin varoen tulla taloon, niin ettei kukaan näe. Niin sanoi vanha emäntä. Kuuletko: hyvin varoen".
Saman päivän aamuna, jolloin Helenan maalliset jäännökset tuotiin Aumolaan, oli Silpon Lauri lähtenyt venheellä yli joen, päissään, niinkuin hän tavallisesti viime aikaan aina oli. Varomattomasti liikkuen venheessä keskellä jokea, oli hän paistikkaan pudonnut virtaan.
Muutamana päivänä, kun Esa oli matkustanut hevosella läheiseen kylään, josta hän illalla palasi, tuli Aumolaan Silpon Lauri ja pyysi saada puhutella Helenaa. Tämä, vähän kummastellen tuon inhoittavan ja juopon miehen pyyntöä, käski hänen tulla toiselle puolelle porstuaan. Helena oli nimittäin par'aikaa maitokamarissa voita kirnuamassa.
Muutamana päivänä hän päätti lähteä Aumolaan, saadakseen ainakin yhden noista uhkaavista vaaroista, nimittäin tuon kylmäkiskoisuuden nuorten väliltä, poistetuksi. Hän käski Hannun seurata muassa ja kohta olivat äiti ja poika Aumolassa. Sofia oli edeltäpäin tarkoin miettinyt, miten hän ajaisi asian ja käskenyt Hannun olla ääneti.
Nyt alettiin tehdä valmistuksia peijaisiin, jotka eivät olleet ai'otut pieniksi. Pari päivää oli kulunut kuoleman tapauksesta, kun Helena hämmästyksekseen ja harmikseen eräänä iltapäivänä näki Elsan tulevan Aumolaan ja hän arvasi helposti, missä asiassa. Kun leski tuli ovesta sisään, kysyi Helena: "minuako haet?" "Niin juuri teitä", sanoi leski. "Sydämeni ääntä en voi tukahduttaa.
"Toivon kuitenki, että lesken suu saadaan tukituksi", virkkoi Esa. Viikon päivät olivat kuluneet kuoleman tapauksesta peijaisiin. Peijaispäivänä kello viisi iltapäivällä alkoi vieraita saapua Aumolaan. Keltaisessa reessä, vanha savakka valjaissa, tuli Pilveisten väki. Sen jälestä nähtiin rovastin vaimonsa kera tuleskelevan kuomireessä, komea karhuntalja takana riippuen, säveä ruuna edessä.
Viileä ilma ulkona raitistutti Valpurin raskasta päätä ja hän odotti nyt levotonna kahden äitinsä tuloa, sillä olihan Esa käskenyt lesken tulla Aumolaan noutamaan lastansa ja tästä myös antanut tiedon Valpurille. Kujalla näki hän nyt Helenan tulevan. Hän aikoi syöstä häntä vastaan, vaan joku outo tunne pidätti hänet paikallaan. Katkeralla tunteella näki Helena Valpurin istuvan paikoillaan.
"Olisitko valmis vannomaan totta puhuvasi?" kysyi Esa. "Vaikka heti", huudahti leski, "kautta taivahan Jumalan vannon, että olen totta puhunut. Mutta mitä tämä merkitsee? Tehän kiellätte lapseni olevan Valpurin. Voitteko pahoin?" hän äkkiä kysäsi. "Täällä on tympistynyt ilma tule huomenna Aumolaan noutamaan lapsesi!" soperti murtunut mies. Esa nousi.
Päivän Sana
Muut Etsivät