United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ne ovat kokonaan vuoreen hakattuja suuren suuria hautakammioita, joiden täytyy jokaisessa herättää mitä suurinta huomiota. Katsoja pääsee niihin suurenmoisia leveitä kiviportaita myöten, joiden askeleet ovat harvinaisen mukavat. Portailta astutaan esipihaan pienestä, kapeasta ja matalasta portista.

Sieltä lähdetään astumaan auringon laskua tehdessä pölyistä maantietä pitkin, astutaan, astutaan... Pari kertaa olin jo kysynyt, että mihinkä tämä tie viepi, mutta he vastaavat vältellen. Jotakin harvinaista! Peltojen keskeltä avaupi vihdoin vettä esiin, pieni järvi, matalat kaislikkorannat, taloja tiheässä ympärillä. No, tässä nyt ollaan perillä. Oho. Ja mihinkä tästä nyt mennään? Mihinkä!

Kirkon pääportilla odottaa heitä juhlavaatteisin puettu saattoväki, ja nyt astutaan katua alaspäin kelloin soidessa, pyssyin pamahtaessa, lippusten liehutessa, torvien helistessä ja innostuneen kaupungin riemutessa, itkiessä ja hymyillessä. Päät paljastetaan, mistä Marguerite kulkee sivutse, äidit näyttävät häntä lapsillensa, kaikki ihmiset siunaavat häntä. "Taivaan siunaus rakkaalle tytölle!

Tulisit, emäntä, kerran Karjalaa katsomaan, koska Karjalasta olet kotoisin! Ollaanhan naapureja, toisten vaaroilta tulet toisten vaaroille tuikkaa. Päivä koskia lasketaan, toinen tyyniä vesiä soudetaan, väliin vähän kankaita astutaan, ja kolmas taas koskisia vesiä viilletetään niin jo sieltä suvannon alta minun kalamajani kuumottaa, ja siitä vielä vähän, niin jo ollaan kotikylässä.

ELIAS. Tuostahan lystihuoneesta tien vierestä astutaan vaunuihin, jotka tulevat kujan kautta. Matti, peeveli, tappeli itsensä kyytiin! No, no! ANTON. Jääköön säkki tähän. ELIAS. Kannan sen lystihuoneesen käskyn mukaan. Ehkä pannaan sinne vielä jokin kylänkaakku. Mitä minä tiedän? ANTON. Laske se paikalla maahan, muutoin paukahtaa sakarasauva! ELIAS. Kannan sen lystihuoneesen. ANTON. Elias!

Lukkari kumarteli ja pyysi: "Ollaanpas ... ollaanpas ... ollaanpas nyt ensin hyvä ja astutaan tänne peremmäksi... Täällä on jo tätä rouvasväkeä... Ja nuori herra Ikonen kanssa. Astutaanpas tänne talon karsinapuolelle!" Nyt seurasi ovella pitkä kumartelu: "Olkaa hyvä!" kumarsi lukkari. "Olkaa ... olkaa hyvä!" kumarrella nyökytti ukko Ikonen.