United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olipa se seikka miten hyvänsä, neiti Roosa itse kantoi tuota nimitystä sangen keveästi, muuten ei hänen astuntansa olisi voinut olla niin notkea, kun hän eräänä ihmeen kauniina syyskesän aamuna astui puiston pitkää varjokäytävää myöten lempipaikallensa, kuten tapansa oli tehdä kauniina päivinä, siellä hetkisen lukeaksensa, mietiskelläksensä ja unelmoidaksensa.
Signe seisoi sängyn edessä ja laitteli taidokkaalla kädellä vaatteita ja olkanauhoja niin hyvin kun hän muististaan taisi sen tehdä. Rakastava tyttö oli niin vajonnut tähän mieluisimpaan toimitukseensa, ettei hän huomannut, kun ovi aukeni ja mies astui sisälle, ennenkun hänen raskas astuntansa läheni häntä.
Muutoin ei tarvinnut olla mikään tarkkasilmäinen huomatakseen, että tyttö oli täydessä seilissä juovuksissa, koko hänen ryhtinsä, astuntansa ja puheensa sen osoittivat. Eikä aikaakaan ja hän tunnustaakin, että hän on humalassa. Hän oli näet palvellut kauppiaassa, jossa löytyi juuri sellaisia tavaroita kaupaksi.
Kun hän vaan ilmestyi sairashuoneesen, levisi sinne heti lepoa ja toivoa; hänen matala, vaan selvä äänensä, hänen keveä astuntansa ja pystypäinen ryhtinsä vaikuttivat kaikkialla mieltymystä ja luottamusta, vaan samalla myöskin suurta kunnioitusta.
Monet vuodet olivat kuluneet siitä kuu hän ensi kerran tuli tätä tietä, siiloin oli astuntansa niinkuin mielensäkin hilpeä. Kovat oli hän siitä saakka kokenut, mutia tämäpä oli vaikeinta. Hänen nuori herransa, jota hän oli käsivarsillaan kannellut, rakastanut kuin omaa lastansa, hän ajoi nyt hänet pois luotaan. Miks'ei Jumala paremmin ottanut hänen henkeänsä, kuin lapsen.
Mutta sittenkin ilmeni kreivi Dunois'n muodossa omanarvon tuntoa ja jaloutta, josta jo ensi silmäykselläkin näki, että hän oli korkeasukuinen aatelismies ja peloton soturi. Hänen katsantonsa oli uljas ja suora, hänen astuntansa miehuullinen ja rohkea ja kasvojen karkeaa muotoa jalostutti kotkankaltaisen silmän terävyys sekä leijonankaltainen kulmakarvojen ankaruus.
Kun astuntansa loppui, Niin nähtiin ihmeempää: Takaisin miekan, hanskat Herroille antoi tää, Juhlalliseeti heihin Katsahti muhkeillen, Myös arvostansa alkoi Puhella jällehen: "Nyt Lagerbring saa laittaa Sanoman Suomehen, Puvussa leijonamme Nyt meidän ollehen. Toll marski, kreivi Piper, Mä kutsun Teidätki Tekoni juhlallisen Vieraiksi miehiksi."
Kun astuntansa loppui, uus näky nähtihin: hän kintahat ja miekan taas antoi takaisin, loi toisiin katseen, josta ol' leikki kaukana, ja vaiti-olon taaskin lopetti armossa: "Nyt Lagerbring saa laittaa sanoman Suomehen, puvussa Leijonamme jo meidän ollehen. Toll marski, Piper kreivi, ma teidän kumpaisen todistajaksi kutsun tekoni ylhäisen!"
Peggottya jäämään siihen, missä hän oli, ja astuin esiin varjosta tyttöä puhuttelemaan. Minua vapistutti vähän, kun lähestyin yksinäistä haamua, sillä hänen lujan astuntansa synkkä päämäärä ja se tapa, jolla hän seisoi melkein sisäpuolella rautaisen sillan luolan-kaltaista varjoa ja katseli valonsäteitä, jotka taittuneina heijastelivat väkevästä virrasta, kauhistutti minua.
Lähtöpikari tyhjennettiin ja vieraat läksivät tiehensä, jota tehdessään komea paroni tarttui Le Balafrén käsivarteen sillä tekosyyllä, että hän tahtoi antaa hänelle muutamia neuvoja Qventin'in suhteen, vaan kenties todenteolla siksi, ettei hänen oma astuntansa yleisön silmissä näyttäisi epävakaisemmalta kuin mitä niin korkeaarvoiselle ja korkeapalkkaiselle päällikölle sopi.