Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Nyt oli jo pilkkopimeä; me astuimme lakson kautta, jossa murhatun hevosaasin-ajajan risti seisoi, kun samassa havaitsin etäällä liikkuvia valkeita, jotka nähtävästi lähenivät meitä kukkulata ylöspäin.
Me astuimme sisään, ja lehtien pyhästä tuoksusta täyttyi sabatin iltana huone. Sisään me astuimme, ja hymyten avasivat mulle helmansa Mahanaimin suloiset vieraat; ja nytpä sylistä syliin mä kuljin kuin kultainen hempu. Niinpä armasteltuna lintusena mä naisten varjoisilta povilta urosten rinnoille ihanassa pyörteessä kiertelin, kunnes lepäsin viimein tuojani liepeässä helmassa jälleen.
Kartanolle tultuamme huomasimme, kuinka porstuan owipielistä kaksi hentoa olentoa salaa tirkisteli meihin, mutta kun me tulimme lähemmäksi, wetääntyiwät he ujostellen pois. Me astuimme prowastin wirkahuoneeseen ja tawallisen terwehdyksen tehtyämme, sanoin hänelle isäni terweiset.
Astuimme rinnakkain alas järvelle päin.
Täälläkin katselivat uteliaina Pietarin asukkaat muukalaisia veljiään, jotka voitolle tahi kuololle vihittyinä olivat lähdössä puolustamaan kristinuskon, oman maan ja kunnian pyhää asiaa. Kello 2 j.pp. astuimme junaan, ja jätimme tuon Pietarin suuren jättiläiskaupungin kaikkine kauneuksineen taaksemme. Junamme piirsi eteenpäin hyvällä vauhdilla.
"On, kyllä se on", sanoivat lapset yhteen ääneen ja, sen enempää vieraista lukua pitämättä, rupesivat he taasen leikkimään. Tykyttävin sydämin astuimme nyt huoneesen. Vaimo näytti hämmästyvän miesten tulosta. Vuoroin toista, vuoroin toista vilkasi hän meitä silmiin, eikä näyttänyt kumpaakaan tuntevan.
Mutta hirveätä puuhaa he minusta pitivätkin, ja kummalliselta tuntui sille, joka aina on tottunut muita passailemaan, itse saamaan passailua muilta. He oikein silmistäni näkivät, mitä minä toivoin. "Ja me astuimme vanhaa polkua aitauksen toiselle puolelle ja metsikön läpi suuren puun luokse; täti Brigitan puuksi he sitä kutsuivat.
Otettuamme viimeiset jäähyväiset, astuimme niinkutsuttuihin "härkävaunuihin". Pilli viheltää, juna lähtee liikkeelle, kansa huutaa liehuttaen lakkejaan ja nenäliinojaan: eläköön Keisari, eläköön Suomen kaarti ja onnea heille sodassa. Mekin puolestamme hurrasimme "härkävaunuissa" aikalailla, heiluttaen lakkejamme valkoisine päällystöineen, ovien raoista ja ilmarei'istä.
Damaskus-portille astuimme jalkaisin, koska ei ole varsin hauska ratsastaa alas viettävää katua suuressa ihmistungoksessa.
Minä luulen, että on jotakin, jota tahtoisin sanotuksi tai kirjoitetuksi". "Mitä se on?" Me astuimme taas hiukan eteenpäin ääneti, ja sitten hän puhui. "Ei sitä, että minä annan hänelle anteeksi. Ei niin paljon sitä, vaan pikemmin, että minä pyydän häneltä anteeksi, että minä tyrkytin rakkauttani hänelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät