Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Ja nehän minulla oli vielä siihen aikaan! ja mitä puuttui, sen voisin saavuttaa. Voitte ehkä arvata, ett'eivät askeleeni paljoa painaneet, kun palasin toimistosta asuntooni. Minä olin siis sanomalehtimies, minä kuuluin »Suuren Suomalaisen» toimitukseen!
Nyt muistan sieltä vaan hämäriä varjoja himmeän valon ja tupakansavun seasta. Viinakauppias korjautui sieltä kotiinsa ja minäkin läksin asunnolleni päin hoippimaan. Mutta syys-yö oli pimeä, silmäni sameat ja askeleeni horjuvaiset. Miten lienenkin kävellyt ja eksynyt, moiskauksen vaan muistan enkä muuta.
Mieleni, kun Näen sinut, Ylös nousta Halajaa; Ajatukset Korkeammat Sieluani Saavuttaa. Oi! jos oisi Mieli mulla Säihkehesi Kaltainen; Sydämmeni Kirkas, jalo, Tähden pienen Vertainen! Mutta, vaikka En ma ole, Kuten tähti Loistava, Kun ma katson Puhtehilla Tähden pienen Loistoa, Muistan sitä Päivälläkin, Askeleeni Johdatan Siten, että Sielulleni Puhtautta Säilytän. Pienokaiselle.
Pilvi laskee kaukaisen kaupungin ylitse, jota kohden palautin yksinäiset askeleeni. Minä pelkään sitä lähestymästä. Minä en voi ajatella sitä, mitä tapahtui sinä muistettavana iltana; sitä, minkä täytyy uudestaan tapahtua, jos jatkan. Mutta se ei pahene sen vuoksi, että kirjoitan siitä. Se ei paranisi, jos pysäyttäisinkin kovin vastahakoista kättäni. Se on tehty.
niin rannallaan nyt vasten virtaa liikkui hän eteenpäin; ja minä askeleeni sovitin askeltensa pienten mukaan. Ei luku niiden vielä ollut sata, kun rannat kaartui yhdenmukaisesti, niin että itää kohden nyt ma kuljin. Eik' oltu paljon vielä tietä käyty, kun Nainen kokonaan mua kohden kääntyi ja virkkoi: »Veli, kuuntele ja katso!»
Kun ensimmäinen askeleeni pahalla tiellä heti kohtasi kovan rangaistuksen, se minut, niinkuin toivon, ainaiseksi siltä karkoitti. Eikö siis syytä sitä ilolla muistella? On niinkin Anttiseni. Ja menemmekö huomenna niinkuin ennenkin yhdessä markkinoille myymään voitamme ja muita tavaroitamme? Sen teemme, Elsa, ja ostamme sieltä samalla pikku Annalle ensimmäisen lukukirjan.
»Tästä päivästä se kaikki riippuu», ajatteli hän taasen. »Se on kuin koe jos minä sen kestän, niin tie on ainaiseksi selvä! Mutta jos minun vaellusvuoteni ovat minulta kaiken ytimen ja ponnen vieneet, niin silloin en minä toden totta tiedä minne askeleeni käännän.» Ja maltiton kiihko tarttui häneen ja lennätti häntä niin, että hiki pusertausi hatunreunan alta, ja sai hänet odotuksesta vapisemaan.
Minä vain tarkastelin vihreätä ruohikkoa, virkkoi hän; minun viimeiset askeleeni käyvät valkoisten ja sinisten vuokkojen yli... Saanhan sentään elämäni loppuhetkellä kulkea ruusujen päällä... Kuitenkin, mitä sanonkaan! lisäsi hän vakavasti; olen kiittämätön lempeätä sallimusta kohtaan ... ovathan kukat ennenkin puhjenneet minun jalkojeni juurelta ... mutta minä olen niitä polkenut Jumala antakoon sen minulle anteeksi!
Viime mainittu kuulee tietysti minun askeleeni ja arvailee, kuka minä lienen miehiäni. Niin, vieri vierekkäin meitä on täällä miehiä kuudessa kerroksessa päällekkäin, raahattuna tänne suunnattoman laajan tsaarivaltakunnan eri osista, ja kukin meistä elää omaa elämäänsä visusti toisistaan erotettuna kuin mato koterossaan...
Rauhaton oli sydämeni, myrsky raivosi rinnassani; omaatuntoani kalvoi katumus mennyttä hurjaa, hyödytöntä elämää muistellessani ja tutkiessani, kuinka himojeni orjaksi antautuneena juoppouden jumalan palveluksessa olin riehunut. Jonkun ajan kuljeksittuani katua ylös, toista alas, ohjasi sallimus askeleeni satamaan ja sieltä taasen eteenpäin meren rantaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät