Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
En osannut mitään järjellistä sanoa, ja suuni tuntui sangen kuivalta. Tuuli ja sananlennätinlangat lauloivat samaa juttua surkealla parkumisellaan. Hän jatkoi edelleen. Nyt, herra, kuulkaa ja arvatkaa missä mielen rauhattomuudessa olen. Kummitus on uudestaan ilmestynyt, viikko takaperin. Siitä alkaen on se vähä väliä näkynyt, kadonnut ja jälleen ilmaantunut. Lyhdynkö vieressä?
"Ei ole," vastasi notari. "Arvatkaa vielä." "Onhan siihen joku akkuna?" "Ei sitäkään. Akkuna on muurattu kiinni. Ainoa tie sinne on tuon oven kautta. Epäilettekö voivanne selittää tuon sekaisen vyhdin?" virkahti maitre Voigt riemuten. "Kuunnelkaa, ystäväiseni, sanokaa minulle, kuuletteko mitään oven takaa." Obenreizer kallisti korvaansa kuunnellaksensa, ja hyppäsi yhtäkkiä takaperin ovelta.
Lyhyen sananvaihdon jälkeen antoi yksi herroista rahakukkaronsa sille, joka täällä komensi. Tämä vei Attilan vieraan luokse, joka oli ostanut hänet. Sillä aikaa oli poika merkitty, mutta nyt hän ei ollut enään kruunun oma. Ja sama herra osti minutkin. Arvatkaa kuka hän oli? Maria tuijotti kalpeana ja liikutettuna Tasmaan, voimatta lausua sanaakaan, mutta hänen kyyneleensä virtasivat viljavasti.
Arvatkaa, kuka hän on? Eihän vain sinun Tellheimisi? Kukapa muu kuin hän? Tulkaa, Tellheim! Hyvä herra, emme ole koskaan nähneet toisiamme, mutta jo ensi silmäyksellä olin teidät tuntevinani. Toivoin arvanneeni oikein. Syleilkää minua. Olette saavuttanut täyden kunnioitukseni. Pyydän ystävyyttänne. Sisareni tytär, tyttäreni rakastaa teitä. Sen te tiedätte, isäni!
Hän olisi erinomaisen kaunis, ellei tuo hänen pitkä, paksu partansa melkein hänen koko kasvojansa kätkisi. Parooni puhuttelee häntä tohtoriksi. Totta lienevät he tutut. «Minä tiedän, minä tiedän kuka hän on«, sanoo eräs palvelustyttö. «Arvatkaa nyt! Hän ei ole ulkomaalainen, hän on täysi suomalainen; hän on ennenkin ollut Harmaalassa«.
»Ihana olento», ihasteli neiti Smarin parin vuoden vanhaa muistoa kuin eilisenpäiväistä näkyä. »Somassa, keveässä kesäpuvussa hän oli kuin vasta auennut valkolumme.» »Arvatkaa, missä hän nyt on!» »Jumala armahtakoon, millä äänellä te sanotte!» »Naimisissa renkimiehen kanssa!» Huone alkoi vilistä neiti Smarinin silmissä.
Selja juoksi vähän väliä kukkia poimimaan tien vierestä ja jäi kerran aivan kauas seurastaan, jonka vuoksi Ahto huusi: »Selja, joudu nyt, muuten saat jäädä.» Selja tuli juosten metsästä. Hän oli vielä löytänyt muutamia suuria mansikoita ja sanoi: »Aioin antaa nämä teille, mutta koska ette tahtoneet odottaa minua, niin en annakaan. Minä vien ne arvatkaa kenelle? Arvon turvatille.
Arvatkaa siis tästä, serkku kulta, miten kernaasti haluan olla teille mieliksi, kun minä, joskin varsin vastahakoisesti, sanon, että minun oma vastenmielisyyteni ei ole oleva esteenä tuolle ehdottamallenne avioliitolle siinä tapauksessa että molemmat asianomaiset ovat siihen taipuvaiset ja että paavilta saadaan lupa entisen kihlauksen rikkomiseen.»
Sitten sanoi hän yksinkertaisesti: Minä en tiedä. Sanokaa se itse minulle! Arvatkaa! En saata arvata sitä. Te sanoitte tulleenne neuvottelemaan kanssani. Uskoitteko te sitä todellakin? Enhän tiennyt, mitä uskoa. Joku oikku, joku päähänpisto ehkä... Tai tieltä eksyminen? Ei, minä huomaan, että te ette arvaa. Täytyy kaiketi sitten se sanoa teille. Sanokaa!
Hänen kasvonsa paistoivat kuin aurinko. Ja koko hänen olennostaan säteili sellainen onni ja tyytyväisyys, ettei Johannes kesken murheellista mielialaansa voinut mitenkään olla suutaan hymyyn vetämättä. Vai kuului! Ja kuinka sinä sen sait todistetuksi? Siinäpä se juuri ilmeni minun nerokkaisuuteni, riemuitsi Muttila. Arvatkaa! Mahdotonta sitä oli arvata.
Päivän Sana
Muut Etsivät