United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Idän ja lännen vallat ovat sitä kilpaa repineet ja halailleet. Kaikista niistä kohtalon kolhimisista tuntuu Karjalan oloissa sekä karjalaisen luonteessa vielä tänäkin päivänä arpia ja naarmuja. Mutta sittenkin on karjalainen pysynyt iloisena ja pirteänä, vaikka ovelanakin; toivovana ja neuvokkaana, vaikka huomisesta huoletonnakin.
Muuten voisin ajatella, että olen jo elänyt liian kauan ja että herrat jo ovat käyneet malttamattomiksi. Kreivin on laita toisin. Mutta minä käyn vanhaksi sekä ystävilleni että vihamiehilleni. Kun on, niinkuin minulla, arpia kahdelta tappotanterelta, ei voi pysyä iankaikkisesti ripeänä.
Isäntäni, Alits Virtotak, on tuot' uutt' uskoa, ja hän on piessyt ja rääkännyt minua, nähkääs näit' arpia ruumiillani," hän paljasti rintansa, "niin, hän on houkutellut minua ja luvannut rahoja minulle, jos minä luopuisin vanhasta ja rupeaisin uuteen uskoon. Mutta minä tahdon pysyä vanhass' uskossani, isä Thorsen, ja sano nyt jotakin hyvää minulle Jesuksen nimessä. Minä tarvitsen lohdutusta."
Semmoinen oli Jaakon ja Marin arvo ja asema appelassa ja kylässä, semmoinen oli myös heidän aineellinen toimeentulonsa sillä aikakaudella. Kasvatuksen arpia syvä lankeemus. Edelleen teki Jaakko työtä uudessa talossaan, ja työ vaikutti terveellisesti hänen ulkonaiseen ja sisälliseen elämäänsä. Hän tuli työnsä kautta ja voimasta hyödylliseksi jäseneksi perheelleen ja siinä samassa yhteiskunnalle.
Olimme saunassa, näin arpia hänen rinnassaan ja toisia käsissä ja jaloissa kontion puremista. Vielä viime kesänä oli ukko pellon aidan takaa haasta haaskalta karhun kaatanut.» »Kysyin, osaako hän karhulauluja. Ja mitä minä sain kuulla! Että Lönnrot on saanut häneltä, tältä äijältä, suuren joukon karhurunoja ja metsämiehen lauluja. Ajatelkaa!
Joku nunna kertoi äidille, että kun täti eräänä päivänä oli pyörtynyt ja he päästivät auki hänen vaatteensa, he huomasivat hänen valkoisessa kaulassaan ja käsivarsissaan arpia ja juomuja, jotka tuskin olivat umpeutuneet ja jotka hän ilmeisesti itse oli iskenyt ruumiisensa.
Mutta on arpia, jotka eivät koskaan oikein parane, sielun arvet paljon vähemmin kuin ruumiin, ja totta on, että pohjolan suojelushenki vuoden 1721 jälkeen ei enää ollut sama kuin ennen. Ei Kaarle XII, ei Pietari Suuri eikä heidän aikakautensa synny kahdesti.
Näkee useinkin hevosten takajaloissa melkoisia arpia, joiden kohdalta susi on lihakappaleen haukannut. Kengitetyt hevoset puolustavat kyllä itsensä, varsinkin jos niitä on useampia, se onkin jo vanha satu, että ne asettautuvat piiriin päät sisään päin ja asettavat turvattomat varsat sen keskelle. Vanhoille saduille annettakoon oma arvonsa.
Näin ankarat sallimuksen rangaistukset eivät voineet olla haavoja ja arpia jättämättä. Viljelyksen ja valon suuret valloitukset pysähtyivät, uudisviljelykset hävisivät, ja erämaa otti hengen uhalla takaisin omansa, temmaten kyntäjältä ne kedot, jotka jo oli menettänyt vuosisatoja sitä ennen.