Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Huikaisevana kimalteli lumi äärettömällä arolla. Hevoset olivat valjaissa. Minä kysyin isännältä paljonko olimme velkaa, ja hän otti meiltä niin kohtuullisen hinnan, ettei edes Saveljitshkaan ruvennut hänen kanssaan tinkimään. Eiliset epäluulotkin haihtuivat kokonaan hänen mielestään. Minä kutsuin oppaan, kiitin häntä avusta ja käskin Saveljitshin antaa hänelle viisikymmentä kopekkaa juomarahaa.
Göthe, Molière, Shakespeare ... kaukana on venäläinen kirjallisuus vielä sellaisilta huipuilta! Tolstoi? Kuinka herkullista onkaan lukea hänen nerokasta vaistoelämän kuvaustaan ja kuitenkin kuinka yksipuolista ja väsyttävää ajan oloon! En ole jaksanut lukea hänen "Anna Kareninaansa" loppuun, nide niteeltä se oli niin yhtä ja samaa kuin vaellus rannattomalla, pehmeäpohjaisella venäläisellä arolla.
"Tuo ei ole herra, joka antoi minulle taalerit", kuiskasin minä pelästyneenä. Charlotten tarkat korvat kuulivat sanani. "Setä!" lausui hän nauraen kuin hullu, "neljä viikkoa sitte näki nuori nainen sinut Lyneburgin arolla, ja hän tahtoo nyt puhutella vanhaa, ikivanhaa herra Claudiusta " "Ah, se on ihan sama, oletteko te se herra, jonka pienokainen on nähnyt, vai ette", keskeytti Ilse vakavasti.
Ken sinun tiellä terveytti Ken antoi arolla kättä? Kuu alta, päivät päältä Luojat luotehen nenästä Jumala jojen takanta. Terve hattu pää-laelta Terve kauhtana kultaloimi Terve kultanen kusakka.
"Minä sanon vaan, mitä jo kymmenen vuoden kuluessa olen teille jok'ainoassa kirjeessä sanonut. Me olemme nyt täällä ja jäämme tänne!... Minä en voi kärsiä, että tyttö villiytyy arolla! Katsokaa Leonorea! Hän osaa tuskin lukea; ja kirjoittaminen varjelkoon meitä teidän pitäisi nähdä hänen harakanvarpaitansa!
Luulenpa, ett'en edes arolla, missä kuitenkin olin yhtä vapaa ja suruton kuin lintunen ilmassa, koskaan rientänyt niin iloisesti ja riemuisesti eteenpäin kuin nyt polkiessani puutarhan hiekkakäytäviä. Olinhan nyt varma, ett'en milloinkaan eksyisi suuressa avarassa maailmassa, sentähden, että hän piti suojelevaisesti kättänsä ylitseni, mennessäni vaikka mihin.
Yksikään ihminen ei uskalla silloin majaansa jättää, kuin Ujugan enteet käyvät. Tuuli, nimittäin, tuo sen edellä suuria aron kuivain kasvien varsista keräytyneitä möhkäleitä, joilla usein on mitä kummallisimpia muotoja, ja jotka pyörivät ja hyppivät tuuliajoina arolla. Onneton on silloin hän, joka ei katon suojaa saa.
"Eräässä talonpoikaistalossa yksinäisellä arolla, herra von Wismar!" huudahti neiti von Wildenspring, hymyillen viattomasti kuin lapsi. Kammariherra säpsähti; mutta silmäys ruhtinattaren minulle hymyileviin kasvoihin saattoi hänet jälleen entisellensä.
Sanoin viettäneemme hauskimmat päivät Siperiassa-olomme ajasta zaimkallemme. Mitä hauskuutta on asua puuttomalla arolla, voi moni ihmetellä, joka ei ole koskaan asunut sellaisessa paikassa. Sanotaan usein että on mahdotonta sanoin lausua mitä sydän tuntee.
Tyventä kauppamiestä minä en ensinkään hävennyt minä katselin häntä silmiin yhtä viattomasti kuin vanhaa herraa arolla. Luulenpa, että minulla olisi ollut rohkeutta vastustaa häntä, jos hän olisi ruvennut puhumaan kuivista haudanseppeleistään. Samassa kun silmämme kohtasivat toisensa, huomasin hänen tuntevan minut hän oli siis kuitenkin sinilasisilmäinen mies. "Todellakin!
Päivän Sana
Muut Etsivät