Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Jos lempeyttä ei vielä olisi koskaan koetettu, armollinen kuningas", vastasi Albanyn herttua semmoisella äänellä, jolla jotakin vastenmielistä puhutaan, "niin tietysti kaikkein ensiksi pitäisi käyttää lempeitä keinoja.
Tottahan itsekin käsitätte, mitenkä tuskallisena haen syitä estääkseni kirousta tulemasta oman lihani ja vereni päälle? Ettekö te, armollinen herra, usko, että saatana hellii palvelijoitaan ja tahtoo varjella heitä niitä toimia varten, joita hän tahtoo heidän kauttaan saada meidän keskellämme suoritetuksi? Olkaa varma siitä!
"Armoton, niin, sinä olit armollinen, kun ensin antauduit vihollisen oppaaksi, sitten, kun vihollinen sai tappion, ryömit salamurha-aikeessa pensaitten suojassa ja ammuit mitään pahaa aavistamattoman rehellisen sotilaan ja kun se salamurhatyösi ei onnistunut, kun murhaesineesi jäi vielä henkiin, kun hän kannettiin tähän taloon hoidettavaksi, niin väjyit ikkunain takana, aikeessa päättää kurja konna tekosi, jossa ehkä olisit onnistunutkin, jollen minä, joka koko ajan pidin vehkeitäsi silmällä, viimeisessä silmänräpäyksessä olisi antanut kolahuksen koira-koipeesi, josta saastanen veresi nyt vuotaa.
"Kiitä nyt poikani onneasi Hyvän saaman saamastasi, Kun kiität, hyvinki kiitä; Hyvän sait, hyvän tapasit, Hyvän luojasi lupasi, Hyvän antoi armollinen." PELTONEN. Utriainen! Uskollinen palvelijani, astu esiin, PELTONEN. Minä tyydyn toimiemme seurauksiin, niinkuin näet. UTRIAINEN (kolkosti).
»Armollinen herra», sanoi Comines, »juuri kun aloimme kääntyä kotimatkalle metsästä, tapasimme Crévecoeur'in kreivin.» »Mitä!» huudahti kreivi. »Onko hän tullut jo takaisin Brabant'ista? Mutta olihan siellä tietysti kaikki niinkuin ollakin piti?» »Kreivi itse tulee kohta teille, armollinen herra, tuomaan uutisensa», virkkoi D'Hymbercourt; »me emme ole niistä täydellistä tietoa saaneet.»
Saattakoon hän teidät kerran unohtamaan äitinsä vikoja... Antakaa anteeksi!... Kaikki on minun syyni!... En syytä ketään. Jumala palkitkoon teitä ja olkoon minulle armollinen!... Saara.» Kiireesti taittoi Saara kirjeensä kokoon, painoi siihen sinettinsä ja kirjoitti päällekirjoituksen.
»Voi lapsi parka! Jumala, joka oli niin armollinen, että lähetti sinulle pelastajan, ei suinkaan sinua vastakaan hylkää. Mieheni ja minä emme sinua enää laske pois. Tytär-vainajamme sijassa pitää sinun nyt olla, ja kyllä koetamme huolta pitää, että sinusta ihminen tulee.»
MARIA. En ymmärrä sanaakaan, armollinen mamselli kuka on petetty? EMILIA. Veljesi Ernst on petetty. MARIA. Ja mintähden petetty? Tässä on summa rahoja. EMILIA. Tiedä siis, kaikesta, joka tässä kirjeessä seisoo, ei sanaakaan ole totta. Veljeni on sen kirjoittanut ei, ei veljeni, hävytöin, hylittävä riiviö Kaarle von Mahlow on sen kirjoittanut, saadaksensa häntä pois.
"Armollinen, laupeas isä kanttori! Armoinen, laupeas Isä Jumala!
Hän notkisti polvea nuoren vaeltajan edessä ja lausui tälle, mitä hartainta kunnioitusta osoittaen: "Armollinen herra, unohtakaa halveksiva käytökseni ja suokaa minulle anteeksi. Minä en ole teidän vihollisenne ... kaukana siitä." Nuori mies oli astunut askeleen ta'apäin. Hämillään, mutta äänetönnä, hän asettui malttavaan ja samalla puolustavaan asemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät