Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Witten monivuotinen apulainen, N. Kutler, kyvykäs, mutta kokonaan ryhditön virkavaltias, joka 1899 herraansa varten oli sepittänyt ennen puheena-olleen mietinnön semstvon lakkauttamisesta ja 1905 maatalousministerinä valmistanut radikaalisen agraariehdotuksen, johon kuului myöskin suurmaanomistuksen pakkoluovutus, oli jo 17 p. helmikuuta hovipuolueen toimesta kukistettu.
Olin nimismiehen apulainen Kyttyräisen joukon kiinniottamisessa, ja että miehet olivat juuri heitä, ymmärsin siitä, että yksi heistä oli kyttyräselkäinen ja toinen jättiläisen suuruinen. En voinut kuitenkaan katsoa velvollisuudekseni yksin ryhtyä taisteluun heitä vastaan, jos voin jotenkin sitä välttää.
Ja ikäänkuin itsekin lamautuen tehtävän päätöksen tärkeyden edessä syyttäjän apulainen, nähtävästi äärimmilleen ihastuneena omaan puheeseensa, laskeutui tuolillensa.
Sitä paitsi oli hän onneton, ja onnettomuus tavallisesti vaikuttaa... Kun nuori, vaalea apulainen istui ja näytti kolkolta, oli vaiti ja huokasi, silloin heräsi minun säälini, ja minä tunsin itsessäni vastustamattoman halun lohduttaa ja hauskuttaa tuota miesparkaa, etenkin kun hän aina loi surulliset katseensa minuun.
Jotain sitä täytyy koettaa, jotta kestäisi taas lähteä talvelle, Saa nähdä kauvanko siellä pitävät. Virka-vapautta tosin on minulla kuusi viikkoa, mutta koska ei toista ollut määrätä minun sijaisekseni kuin Altman, joka on vanha mies hänkin, niin en malttaisi viipyä." "Kyllä apulainen niin ikä-miehelle kuin herra rovasti on, olisi jo sangen tarpeellinen", sanoi Timo.
Rikoksen rakastunut! puhkui apulainen ja alkoi tulisesti teiskata edestakaisin asunnossaan. Olenko tätä alkanut? Olenko tähän syypää? jatkoi hän itsekseen hykertäen käsiään. Näenhän, että tuskastutte minuun. Ette tahdo minua lohduttaa, tiukkasi Heleena. Oi, tahdon, tahdon! Mutta enhän voi. Enhän voi teitä niin, mitä minä sanoisin? Heleena tyrmistyi. Hän kohtasi mitä ei ollut odottanut.
Ovea ei oltu vielä saatu suljetuksi hänen jälkeensä, kun jo taas alkoi sama reipas, iloinen soitto, joka niin ei sopinut tähän paikkaan missä sitä tuotettiin, eikä tämän surkuteltavan tytön kasvoihin, joka niin itsepintaisesti sitä harjoitteli. Pihalla Nehljudof tapasi nuoren vankilavirkamiehen, jolla oli töröttävät vahatut viikset, ja kysyi tältä tirehtöörin apulaista. Se olikin apulainen itse.
Minua ihastuttaa teidän innostuksenne, neiti Eliina, jatkoi apulainen. Te vastaatte kysymyksiinne oikein. Jumala tahtoo toteuttaa itseään ihmisessä niinkuin hän toteuttaa luonnossa heräävän kevään, kukkivan kesän ja hedelmöitsevän syksyn. Meillä vaan on vapaus kieltää tahi suostua siinä missä luonnon täytyy.
Mutta apulainen pääsee tekemästä kumpaakaan... Kuulehan, luuletko minun voivan mennä sisään tässä puvussa? Varsin hyvin. Luuletko, että minut ajetaan ulos, jos menen sisään? Kuinka sellaista voit ajatellakaan? Entä luuletko minun tarvitsevan lähteä täältä nälkäisenä ja janoisena? Onko sinun täytynyt ennen tehdä niin?
Jussin housujen takapuoleen oli revennyt parin korttelin pituinen reikä, mutta ei ollut aikaa sitä korjailla. Hän pyydysti porsaan säkkiin ja nyt he lähtivät taas tutkinnolle. Poliisimestarin apulainen, Johan Fredrik Borg, Sortavalan entisen pormestarin poika, jota kansan kesken sanottiin Porkin Jussiksi, oli vasta nuori luutnantti ja tietysti muutenkin tuittupäinen herra.
Päivän Sana
Muut Etsivät