Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Hän istui peilin edessä ja poltteli otsakiharoitaan. Peilissä näin hänen omituisesti hymyilevän noita sanoja lausuessaan. Miksi naurat? Enhän minä naura. Taikka nauroin minä vainenkin. Nauroin kuin ajattelin, minkä vaikutuksen mahtaisi sinuun tehdä, jos kertoisin sinulle jotakin. Mitä sinä kertoisit? Koskeeko se Anttia?
Porsas katseli miehiä ja Jussi pysähdytti hevosensa. Vihdoin neuvoi hän Anttia: »Mikäs siinä on selvässä asiassa! Ota porsas kiinni, kun sillä ei ole omistajaa, niin onhan jotain kotiin viemisiä!» Mutta Antti epäröi: »Jospa se on hyvinkin jonkun?» »Ei se ole kenenkään... Eihän kaupungissa ole kellään sikoja», vakuutti Jussi. Samaa uskoi nyt Anttikin, kun hoksasi sen asian Jussin puheesta.
Kahden viikon perästä vietettiin Wellin talossa aivan pienet häät, ja jokainen, joka asian tarkemmin tunsi, piti Anttia sangen kunniallisena ihmisenä, ja etenkin Elina olisi häntä milt'ei käsillään kantanut.
Hanna ei ollut näkevinään Anttia, mutta kuuli Antin ystävällisen sanan: »Tuoppas äiti puita ja laita lämpiämään se huone, kylmän kolakaksi on jäähtynyt näin tuulella.»
Saarnamies ei ymmärtänyt Anttia. Mistä tämä uskoton mies oli semmoisen uskonvoiman saanut? Siinä oli taas arvoitus, jolle hän koetti etsiä selitystä. Edellä menevät olivat jo kadonneet näkyvistä, Kero-Pieti ja Anttikin jouduttivat kulkuaan. "Vielä kysyn yhtä", puhui saarnamies perässä läähättäen. "Eikö tunnollasi ole, että toisen morsiamen itseesi suostutit? Kysyn sitä senvuoksi..."
Ei minulla ole mitään Anttia vastaan. Työmies kuin työmies Ei Sigrid voi tehtaassakaan kauan olla kun on myös rintatautinen ja juohan tuo Laitinenkin ett'ei paljon kotia jää tietäähän sen, kun täytyy katunurkissa issikkarattailla torkkua täytyy lämmitellä.
Se harmitti sekä Anttia että Jussia, sillä Jussi tiesi Anna Kaisan rakastaneen Tahvoa, ja Antti tiesi taas Tahvon kosiskelleen Anna Liisaa hänen kanssaan kilpaa. Ynseiksi tekeytyivät nyt molemmat miehet ja pikku vekkuleiksikin. Tahvo tuli, pysähtyi ja kysäisi: »Ihalainenko se tässä on ja Vatasen Jussi?» »Kah Tahvo Kenonenhan se on», vastasi Jussi.
Niin kului päivä, ja iltapuolella Hanna alkoi mietteissään selvitä, tehden päätöksiään. Juhanille hän ei koskaan menisi vaimoksi, vaikka isäkin tahtoisi. Ja vaikka Paloniemen Heikki vannoisikin syyttömyytensä, uskoisi hän sittenkin paremmin Anttia... Mutta jos isä alkaisi hylkiä Anttia? Se pelko tuli äkkiä hänen mieleensä ja toi mukanaan kipeän tuskan.
Juken parahteleminen kuului salin yli porstuaan, jossa ihmisjoukko odotti. Nämä hiljaa kuiskailivat: »Eipä ole leikki enää Antilla» ja terottivat vaan korvansa enempää kuulemaan. Nyt kun näin oli todistettu, näytti nimismiehen mielestä melkein pahalta ja katseli Anttia suurena rikoksen tekijänä. Ja kokonaan tunsi erehtyneensä, ennen uskoessaan Anttia tavalliseksi ihmiseksi.
Minua vaivasi vääryys, jonka sydämmessäni olin tehnyt häntä kohtaan, minulla oli tarve osoittaa hänelle, kuinka häntä rakastin ja kuinka häneen luotin. Mutta Anttia ei kuulunut tulevaksi. Toista tuntia oli jo kulunut siitä, kun minä palasin kotiin. Hän lupasi tulla kohta jäljessä ja viipyi kuitenkin näin kauvan....
Päivän Sana
Muut Etsivät