Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Antti otti nyt eronsa rakennustyön johtajan virasta ja asettui olemaan kotona toimimaan kotitöissään. Mutta siitä, kun ei Anttia vangittu poliisitutkinnossa, levisi ankara huhu, että Antti on lahjonut nimismiehen.
Tuosta hän ei kuitenkaan vielä olisi niin vihannut miestä, ellei tämä väärillä numeroilla ja bilanseilla olisi keplotellut itselleen ja yhtiölleen suurempaa luottoa pankista kuin mihin hän olisi kaiken kohtuuden nimessä ollut oikeutettu ja täten saattanut myös Anttia hyvänä pankkimiehenä pääjohtajan edessä varjonalaiseksi. Karata sitten, paeta sitten yhtiön päiväkassa mukanaan Etelä-Amerikaan!
Vieras veti eteensä toisen haarikan, yhäti tarkastaen ääneti Anttia.
Tuon viimeisen lauseensa sanoi Hanna pontevasti, jotta Jukke kuulisi, ettei hän siitä pidä, että Anttia sanotaan »tukkilaiseksi», näpisti suunsa kiini, josta näkyi, ettei hän enää tahtonut puhua asiasta, ja näytti kyllästyneen näköiseltä koko seuraan.
Jos nyt heti olisin tavannut Anttia, olisin puhunut hänelle avonaisesti, kertonut koko eilisen mielentilani, ja välimme olisi luultavasti selvinnyt heti kohta entiselleen. Mutta kun siinä aikeessa menin hänen kammariinsa, ei häntä enää ollut siellä. Oli lähtenyt jo aikoja sitten kaupungille, sanoi Mari. Ei auttanut minun muuta kuin odottaa.
Mutta isä alkoi nyt ymmärtää, piti Anttia nyt hyvänä, oli hänelle ystävällinen... Ottaisi Antin pojakseen... Sitä hän ei enää epäillytkään. Ja se ilo lievitti kaikki murheiset mietteet. Mutta juuri näinä päivinä oli johtunut mieleen pelko, joka jäyti yötä päivää. Juhani vaani Antin henkeä. Niin hän oli Juhanin silmistä lukenut.
Kerran hän jo kävi rannassa ikäänkuin jollakin asialla ja sanoi heille sivumennen, että vuoteet olivat molemmille valmiina. Mutta tulva oli alkanut laskea, eikä sen tarvitsisi enää paljoa pudotakaan, että uskaltaisi lähteä koskelle. Miehet viipyivät siinä ja kyhnäilivät soutukantoja paikoilleen! Aivan kuin tietäisivät, että hän odotti Anttia! Hannaa suututti.
Mutta talvi kulki kevättä kohti päivä päivältä eikä Anttia näkynyt eikä kuulunut. Ei kukaan tiennyt, missä on mies ja milloin kotiutuu. Topias ja Joona tekivät hevostöitä ja hoitelivat hevosia. Kirvestyöt ja käsityöt teetettiin kaikki vierailla viikkotyömiehillä ja urakkamiehillä. Ei rekeä hevosen perään tehneet talon miehet, se ostettiin, jos entinen särkyi.
"Niinkö sanoi?" ihmetteli Hanna ja unohti äskeiset mietteensä. Hän katsoi Anttia silmiin, ja sydämessä tuntui niin sanomattoman suloiselta. Kuinka Antilla olikin hieno, päivettenyt hipiä ja kauniit silmät, vaikka kämmenet olivatkin kovat ja känsäiset! "Sanoi muutakin", jatkoi Antti hyvillä mielin.
Viimein kuitenkin alkoi äänettömyys tuntua pitkältä ja mieleen tunkeutui salainen moite siitä, että hän oli ollut liian ylenkatseellinen Anttia kohtaan, ja alkoi etsiä tilaa sitä lieventääkseen, ja mieleen hiipi ajatus siitä Antin tuhannesta markasta, josko siinä olisi totta, niin siitä pitäisi tavalla tai toisella saada osa markkinarahaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät