United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANTRES. Molemmat tarpeelliset tässä mailmassa! ESKO. Sinulla on tapa moittia suutaria ja panna kraatarin pykälän ylemmäs, mutta katsos, jos ei olis saappaita; niin eipä taitais olla jalkojakaan. Siinä sinulle yksi piikkaus niin hyvä kuin kaksi. ANTRES. Tahdotpa välillemme suukopua ja riitaa. Niin, niin, kyllä ymmärrän; mutta minä en puhu mitään. ESKO. Ei yhtään riitaa; sillä nyt on ilon päivä.
ANTRES. Kenen otti hän? ESKO. Puusuutarin; olimmehan häissänsä. ANTRES. Minä surkuttelen tappioos, joka on suuri sydämesi puolesta. ESKO. Sanomaton! Se peevelin Mikko, kuin piti pääsemän kynsistäni! Minä olisin pannut hänen noin, noin! ANTRES. Suuri uuspeili! Mitä siitä vaikkei tyttö ollut rikkaampia? Veisussa laulamme: »kuin meil' vaan on rakkaut', kyl' Jumalal' on rikkaut'». Niin se on.
ANTRES. Minä kaukaisilla mailmoilla käynyt olen, vieraita kieliä haastellut ja paljon ihmeitä nähnyt. Kuinka kauvan sitten, Esko, kuin sinä minua kurkusta kruuvasit? ESKO. Tuskin kolme minutia! ANTRES. Sano kolmekymmentä vuotta kuitenkin! ESKO. Ei yli kolmen minutin, usko mitä sanon! Antres. Kas ihmettä taas! ESKO. Nouseppa seisomaan, veljeni! Kuinka jaksat nyt? ANTRES. Minä olen terve ja raitis!
Elä Herran tähden minua saata keräjiin; lakitupaa kamoon niinkuin helvettiä. ESKO. Asiaa tahdon tuumailla. Mutta minä ehkä kuolen nyt! ANTRES. Jumal' varjel' meitä! Miksi niin? ESKO. Tuntuuhan kuin ruumiini ja sieluni sulaisivat yhteen ilman kanssa. ANTRES. Oletpa vielä koossa! ESKO. Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön, ja kohoon korkeukiin ylös.
Peijakas! taitaisinpa loiskata tuon kuusen kärkeen tai tuon pilven köyrylle istumaan ja sieltä taasen ales kuin ukon vasama aina maan tunkkasen ytimeen. Elämä on iloleikki! Antres, mitä olemme me, mitä olentoja täällä, että jumala meistä huolen pitää? Hih! Tässä on aika poika Kokkolasta. Eikös niin? Mitä sanot, kraatari? ANTRES. En juuri mitään sano. ESKO. Onko kraatari parempi mies kuin suutari?
ESKO. Oletko nähnyt Mikko Vilkastusta? ANTRES. Puhemiestänne? Eikö ole hän seurassanne? ESKO. Hän jätti minun kuin susi poikansa, ja antoi minulle vielä korvapuustin lähteissä. ANTRES. Miksi erositte vihassa? ESKO. Hän on lyhy-nokkanen mies, eikä salli syntejänsä soimata. Korvalleni sain häneltä. Hyvä! Olisin ehtinyt hänen kiinni, niin kasvujen kanssa olisin maksanut kaikki.
Kovin irstasluontoinen mies, ja vahva, hirmuisen vahva. ESKO. Herran Kiesus, Antres, juostaankos päämme mäntyyn? ANTRES. Kuinka on laitas? Olethan ilman hattua ja toista kenkää! ESKO. Olkoon niin! ANTRES. Ne etsimme ylös. ESKO. Ei, kraatari, metsä saantinsa pitäköön! Huolisinko yhdestä hatusta ja kengästä? Peeveli! jos oikein vihastun, niin kaikki nutut päältäni heitän ja myyn itseni Ryssälle.
Olinpa kovin lapsikas peljätessä mennäkseni kotiin, niinkuin tarvitsisi minun se tehdä. Koto jääköön hiiteen! Mailma on avara ja leipää löytyy joka haaralla. ANTRES. Käy koreasti kotiis vaan, Esko, se on sulta paras! ESKO. Ei tuumaakaan enään kotoa kohden, vaan tästä käännyn ympäri ja vaellan kauvas, kauvemmas vielä kuin se etäinen kulta-nummi, jonka pappilan mamsselli näki unissansa.
Hän lähestyy kohta korean vaimonsa kanssa. Tässä tienhaarassa lupasi kraatari Antres vartoa heitä, ja sitten pillin pauhinalla nuoren parin nummitölliimme tuoda. Me riennämme valmiiksi vastaanottamaan heitä. Te, kanttoori, veisaatte ruokavirren juhlan korotteeksi poikani häissä. Me menemme! Mikko ja Esko tulevat. Eskon eväspussi on tyhjä. MIKKO. Väsynyt kuin koira!
Rahat juotuans löi hän minua korvalle ja juoksi tiehensä kuin peto. Ja meidän välillä, Antres, on jotain vanhaa hapatusta myös. ANTRES. Elä kiristä minua kurkusta! ESKO. Herran Kiesus, kraatari! Mikko Vilkastus on täyttänyt sydämeni niin. ANTRES. Elä kiristä! ESKO. Tierätkös, kraatari. ANTRES. Tulkaat minua apuun! ESKO. Noin minä miehiä panen; katsos!