Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Herra Sydney on nyt jällensä täällä; hänelle minä viime syksynä annoin rukkaset, ainoastaan sentähden, ett'en häntä lempinyt, joka silloin olikin mielestäni riittävä syy rukkasien antamiseksi.
Ja niin me rakastimme ja olimme onnellisia; ja minä annoin hänelle anteeksi hänen materialisminsa hänen suurenmoisen työnsä tähden, johon hän ryhtyi toivomatta siitä sielulleen voittoa, ja sen tähden, että hän oli niin vaatimaton. Mutta oli hän ylpeäkin. Kuinka hän olisi saattanut olla kotka olematta ylpeä?
NIKO. Myin soman partani hatun-töyhdöksi Turkin sulttaanille, ja sataan piastiin, mieletön, sen mennä annoin. EERIKKI. Mutta toivothan sen kasvavan ja ehtivän saman mitan kerran vielä?
*Rosmer*. rakkaussuhteeksi. Niin, sitä minä tarkoitan. Jo silloin, kun Beate vielä eli, annoin minä sinulle kaikki ajatukseni. Sinua minä vaan kaipasin. Sinun luonasi minä tunsin tyyntä, iloisaa, vaatimatonta onnea. Kun oikein muistelemme, Rebekka, niin alkoi meidän yhdys-elämämme aivan kuin suloinen, salaperäinen lapsuudenrakkaus. Intoilematta ja haaveksimatta. Eikö se sinustakin tuntunut siltä.
ANNA. Niin, lupaukseni! En ollut silloin täydellä järjellä, kun sen annoin. En totisesti ollutkaan. ROINILA. Luulen pikemmin, että olit järkesi menettänyt jo sitä ennen. ANNA. Mitä tarkoitat, isä? ROINILA. Arvelen vaan, että kun nuori tyttö noin kammoo miehelle menemistä, tapahtuu se siitä syystä, että hän on mieltynyt johonkuhun toiseen. ANNA. Ja jos niin olisikin?
Sitä ennen tapasin erään miehen, joka tunsi minun, kun oli nähnyt minun kapteeni Andersen'in luona Turun jalkaväessä. Tälle annoin muutamia karolineja, ett'ei hän ilmoittaisi silloin eikä vast'edes ken minä olin. Torpasta annoin soutaa itseni Vehmaalle. Mutta enpä tullutkaan sinne juuri suoraan, sillä kyytimieheni laskivat maalle eräälle saarelle, vakuuttaen että se oli mannermaata.
Ystävällisesti mieltyneenä kaikkia kohtaan menin sisään, puhuttelin häntä ja erotessani annoin hänen kättä. Mutta voi, kuinka tahmea käsi se oli! Yhtä aaveentapainen koskea kuin nähdä! Minä hieroin kättäni perästäpäin lämmittääkseni sitä ja tahkoakseni pois hänen kättänsä. Se oli niin ilkeä käsi, että, kun menin huoneeseni, se vielä oli kylmä ja kostea muistissani.
*Rebekka*. Eilen illalla, kun tuo Ulrik Brendel oli lähdössä, annoin minä hänen mukaansa pari kolme riviä Mortensgårdille. Mutta hyvä Rebekka . No, mitä sinä sitte kirjoitit? *Rebekka*. Minä kirjoitin, että hän tekisi sinulle hyvän palveluksen, jos pitäisi vähä huolta tuosta onnettomasta ihmisestä ja auttaisi häntä, minkä voi. *Rosmer*. Sitä sinun ei olisi pitänyt tehdä, Rebekka.
Ja tätä ajatellessani annoin hänelle aseen. Sinä näet siis että meistä molemmista minä olen enemmän rikoksellinen kuin sinä ja rangaistus ei ole viipyvä, sillä minun korvissani soivat lain sanat: "Minä Herra sinun Jumalasi olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen!" Semmoinen oli matka, jotta joka hetki toivoin että loppuni tulisi.
Minun piti kirjoittaa kirje Tuovilanlahdesta, kirjoittaa kaikki, selittää kaikki... Jo annoin siitä Iidalle viittauksen. Hän katsoi kummastuneen näköisenä oli näet muita läsnä mutta näin selvästi, että hän ymmärsi ja hyväksyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät