United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sinä aiot lähteä Amerikkaan? katkaisi Heinonen äänettömyyden. Martti säpsähti. Katse lipui jalankärkiin. Vaistomaisesti tuli häneltä: Mutta se sänkipelto olikin meidän. Voivat ne teidänkin pellot jo ensi syksynä tulla käännetyiksi! kivahti Heinonen. Vaan tuntien naapurin olosuhteet ja isännän aikoi jatkaa vähän ajan kuluttua jotain: Taikka, tuota...
Jos niitä kovin ahtaalla pitää, niin livistävät ... Amerikkaan ja muuta. Meidänkö pojat? Meidän niinkuin muidenkin. Jaakko Jaakonpoika rupesi nauramaan. Oli mahdoton tajuta mitä hän naurullaan tarkoitti. Vaimo loi häneen olkansa yli pitkän, tuskastuneen katseen. Vai... alotti mies jotain sanoakseen.
Niinkauan kuin ruotsinkielinen pohja-asutus on siirtolaisuuden Amerikkaan tai kaupunkeihin ja tehdasalueille siirtymisen lumoissa, niin kauan korvaa »ruotsalainen maa» siten siltä menetyksiin menevät työnsuorittajat ainoalla mahdollisella, tarjolla olevalla työvoimalla, suomenkielisellä.
Siskokin karkasi sinne sitten palvelukseen ... ja lopulta Amerikkaan: hänestä ei ole koskaan mitään kuulunut. Sillä välin oli Sakris joutunut räätälinoppiin. Isä eli vielä kotona ... äidin kanssa. Lieneekö äiti isästä välittänyt yhtään? Sakris kävi kuitenkin tylsyvää isäänsä joskus katsomassa ... ja muistaa kerran vieneensä hänelle rahaakin, sen verran mitä sai mestariltaan.
Leenan kolikoilla he olivat päättäneet ostaa kaksi tikettiä Amerikkaan; loput sai mennä häihin ja kultasormuksiin. Molemmat he olivat nuoret ja suruttomat. Kaiken todennäköisyyden mukaan he olisivat menneet siitä portista sisälle, joka vie kadotukseen. Mutta silloin pisti Roopen päähän ajatus lisätä hiukan heidän yhteistä matkakassaansa.
Hänen tyttärensä on naimisissa ja hänen kaksi poikaansa lähtivät isänsä kuoleman jälkeen Amerikkaan, missä nyt kuuluvat uudisasukkaina Kanadassa tulevan hyvin toimeen. Kyttyräiset tuomittiin kaikki elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. Vanha laamanni, joka itse istui käräjiä, sanoi, ettei hänen koskaan ennen ollut tarvinnut niin monta henkilöä samana päivänä semmoiseen rangaistukseen tuomita.
Vanhus, niin oli hän itse kertonut, oli ollut niitä, jotka olivat siinä laivassa, jossa mr John ja mr Charles Wesley menivät Amerikkaan. Siinä oli myöskin ollut useampia saksalaisia, jotka lähtivät lähetyssaarnaajiksi. He nimittivät itse itseänsä mähriläisiksi veljiksi. Muta hän oli ylenkatsonut heitä kaikkia yhteisesti mielettömänä, veisaavana joukkona.
Tyttö laski pojan kädet, pyörähti rajulla liikkeellä ympäri ja virkkoi: Kun ihmisellä oliskin muuta niin kuin voimaa! Kun meillä oliskin edes kymmenentuhatta markkaa rahaa, niin... Sepä, Martti. Mutta heitä turhat surut. Lähdetään Amerikkaan! Hän asetti taas kätensä Martin käsien rinnalle. Jollei kahdella tällaisella käsiparilla... Mutta nyt valtasi tytön liikutus ja hän rupesi nyyhkimään.
Vaikka meidän talo olikin jotenkin varakas, oli meitä kuitenkin kolme veljestä, ja tämä seikka lykkäsi mieleeni ehtimiseen, että kun isä kerran kuolee ja talo tulee jaettavaksi, ei siitä osaksi tule kovinkaan isoa taloa. Tämä tunne se sai minunkin ajattelemaan Amerikkaan lähtöä. Tunne kävi aivan pian niin voimalliseksi, että matkaanlähtö tapahtui pikemmin kuin olin aavistanutkaan.
Aamun valetessa huomasimme tultavan Glasgowiin. Asemalla oli agentti vastassa. Hän vei meidät ja tavaramme siirtolaishotelliin, jossa oli joukko Amerikkaan meneviä jo ennen meitä, kolme suomalaista, ruotsalaisia, norjalaisia, Venäjän juutalaisia, saksalaisia, rumaanialaisia, joku ranskalainen, puolalainen j.n.e.