Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Se oli merkki, että papit saapuivat jo paikalle, ja ihmiset hälvenivät kirkkoon. Minä ajattelin: "kummallinen miespä todellakin tuo Uuron Kössi on!" ja aloin nousta portaita myöten kirkkoon. Kerjäläinen ojensi minullekin lakkiansa, johon minä melkein ehdottomasti heitin ainoan rahani, hopearuplan. "Kiitoksia, nuori herra", lausui vanhus liikutuksesta värähtelevällä äänellä.
Kenties muutamme sinne asumaan, emmekä koskaan enää matkaa Australiaan, jos vaan Alice tulee naimiseen Frankin kanssa; mutta se on suuri salaisuus, eikä kukaan ihminen puhu siitä." Iloitsin kuullessani Stefanin ostaneen vanhan kartanon. Miettiessäni Maggien puhetta, aloin ymmärtää sen olleen lastensa tähden kuin Stefan oli hyljännyt minut.
Puhukaamme suoraan, sillä arvoituksia selitetään monella tavalla". "Olkoon niin. Tästä asiasta olen jo aikoja tuuminut puhua kanssanne. Ollessanne Aake Berg'in luona aloin luulla, että sydämmenne haavat kasvaisivat umpeen samalla kuin muutkin haavanne, ja että te tyytyisitte kohtaloonne.
Hän näytti yhdellä silmänluonnilla ymmärtävän kaikki, mitä minä olen kaivannut ja mikä on hämmentänyt minua koko elin-aikani. Kun aloin änkyttää hänelle tunnustustani ja epäilystäni, oli kuin hän olisi nähnyt ne kaikki levitettyinä eteensä, ja hän selitti ne kaikki minulle.
Kun sitten aloin pyytää voimaa, niin näin, että sekin riippuu minusta itsestäni, ja kun joskus kiusauksen voitin, niin tunsin, että olin voittanut omin voimin. Jumala oli vetäytynyt syrjään. Mutta minä lankesin uudestaan ja yhä uudestaan.
Silloin tuli hän hirveän vihaiseksi ja kouristi minua molemmista olkapäistä, niin että lysähdin polvilleni, ja huusi minulle, että olin kiittämätön lunttu ja että hän ajaisi minut pilkalla ja häpeällä takaisin kylään ja että hän sanoisi kirkkoherralle, mikä oikeastaan olin, niin että joutuisin kirkkokurin kärsimään ja samalla hän kuristi minua kurkusta ja silloin, herra, kun aloin olla aivan tukehtumaisillani »
Koko tämän pitkän, helteisen päivän jauhaa jylkyttelin hein'ajaksi leiväksiä, niin että hiki päästäni tippui. Puolelta päivin aloin ihmetellä mielessäni, mikä kumma meidän Mustille oli tullut, kun se alinomaa ulisi ja haukkua luskutti niin äkäsesti.
Kysyin häneltä, oliko hänen mielestään jus primae occupationis kaikissa olosuhteissa loukkaamattoman luja. Hän käänsi varraspuikkoa, jossa hänellä oli siika paistumassa, otti piippunysän hampaistaan ja osoitti katonrajassa olevaan makuulavaan: »Onhan tuolla tilaa kahdellekin.» Aloin viihtyä tässä kalastajasaunassa. Minusta itsestäni oli tulla omituinen erakko.
Kohautin kärsivällisesti olkapäitäni ja seisoin yhä tähystellen Holmesia. Kylmä väristys kulki läpitseni, ja minä aloin pelätä hänen poisjäämisensä riippuvan siitä, että jotain oli tapahtunut hänelle yöllä. Vaunujen ovet olivat suletut, ja konduktöörin vihellys jo kuului, kun joku sanoi takanani. "Hyvä Watson, voisit sinä mielestäni edes tervehtiä minua."
Hanna, sanoin minä, elä nyt itke ... kuule, koeta nyt rauhoittua... Ja minä koetin tarttua käteesi, mutta sinä vedit sen pois ja katsoit yhä itkien kotiisi päin. Aloin jo tulla onnettomaksi, rupesin kuvittelemaan, että ehkä on rakkautesi haihtunut, ehken voi antaa sinulle mitään sen sijaan, mitä olet kadottanut. Sitä vaille, etten minäkin itkenyt. Jos tahdot, niin käännytään takaisin...
Päivän Sana
Muut Etsivät