Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Hän olisi hyvin saattanut nukkua ajaessaan; hevonen piti kyllä tiestä vaarin. Heidän oli ajettava puolikolmatta peninkulmaa, eivätkä he olleet vaihtaneet sanaakaan matkan ensimmäisen puoliskon varrella, eivät edes silloin, kuin Jakob kääri Aletten rekeen; Alette ei liioin ollut vastannut mitään Jakobin kysyessä, oliko hänen hyvä ja lämmin.
Kullakin omat tapansa ja kasvatuksensa... Mutta on sitäkin, josta ei kaupunginnainen maksamallakaan pääse äh häh» hän iski veitikkamaisesti silmää nuorelle aviomiehelle »kukaan ei hänen eteensä kanna lapsia»... Hän näytti oikein nauttivan. Nuo vilkkaat silmät katsahtivat merkillisesti Aletten puoleen, ikäänkuin hän olisi odottanut tältä saavansa erityistä tunnustusta syvämielisyydestään.
»Letta rakas, tiedäthän sinä, että voit ottaa itsellesi niin paljon apua kuin ikinä mielesi tekee, onhan meillä siihen varaa. Sinun ei tarvitse muuta kuin istua salissa ja komentaa ja antaa muiden palvella itseäsi.» Aletten silmissä välähti; näytti siltä, kuin juuri nämä sanat olisivat omiaan suututtamaan häntä.
Mutta Aletten omien asioiden täyttämä mieli ja silmät epäsivät, tekivät mahdottomaksi tavoittaa häntä, välinpitämättömyyttä itseään... Eikä hän kuitenkaan muuta voinut! Seisoessaan siinä hänen kiihkeitten syytöstensä esineenä Jakob yht'äkkiä kiersi hurjan rajusti käsivartensa hänen ympärilleen, veti hänet puoleensa ja suuteli.
Niin, he olivat todellakin erinomaisen hyvällä, oikein repäisevän iloisella tuulella!... He olivat juuri käyneet asemalla saattamassa setä ja täti Vosgraffia sekä Tobias-serkkua Aletten korkea-arvoisia sukulaisia; ukko Vosgraff oli oikeusneuvos , ojentaneet heille kukkia ja liikutetun näköisinä jättäneet hyvästit ja kaiken lisäksi pyytäneet heitä Lettahan sitä niin hartaasti oli tehnyt, väitti Jakob harmistuneena pian taas käymään heidän luonaan; nyt he olivat viipyneet vain kuusi päivää, mutta seuraavalla kerralla .
Myrskytuulena kohahti Jakobiin se tunne, että nyt hänen tuli olla juuri häntä, vaimoaan likellä, painaa päänsä hänen helmaansa ja yhdessä hänen kanssaan riemuita pelastuksesta Aletten ja kodin ja kaikkien... Hän sulki hänet äkkiä syliinsä ja puristi häntä kiihkeästi rintaansa vasten.
»Ei näy tuommoisessa oppineessa herrasmiehessä olevan paljoakaan käytännöllistä älyä», tuumaili hän, kun Johan Henrik kiinnittämättä sen enempää huomiota tuohon uutuuteen nousi kääseihin äitinsä viereen. Heidän ajaessaan sillan yli täytyi Aletten moneen kertaan puristaa poikansa käsivartta... »Olen ollut niin levoton, niin kovin levoton sinun tähtesi, Johan Henrik», hän huokasi.
"Ja kuulepas vielä, Inger-Johannani!" jatkoi hän, kun he olivat kahden kesken ruokakamarissa, "jos niin on, että kuvernöörin rouva tahtoo lukea kirjeesi, niin pane pieni risti kirjeen alle... Mutta, jos sinulla on jotain vaikeuksia, niin mene täti Aletten luo piispan taloon, niin saan kuulla siitä, kun Iso-Ola käy kaupungissa... Tiedäthän, ett'ei isä kärsi mitään hentoa tunteellisuutta."
Ja setä ja täti, jotka olivat Aletten kummeja ja jotka niin runsaalla tuhlaavaisuudella olivat huolehtineet hänen myötäjäisistään aivan kuin he lapsettomat kun olivat olisivat pitäneet häntä omana tyttärenään, he nauttivatkin suuresti vieraiden osoittamasta ihailusta.
Mutta hän näki edessään äidin täydessä hehkussa; Jakob oli vain tarvekalu, jota ei voinut ajatella intohimoisten värähdysten yhteydessä. Kodin uusi tuli oli lapset; *hän* oli siirretty arkiromuihin! Mitään muuta ajatusta ei Aletten otsalta saattanut lukea, sehän oli niin itsestään selvää! Niin he olivat vastatusten kummallakin omat velvollisuutensa lapsia ja kotia kohtaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät