Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Sen ääreen hän sitten istui ja härppi niin kauan kun sitä piisasi. No niin. Pajasta piti seppä paljon, mutta semmoista karastuspaikkaa ei sen lähitienoissa ollut, jonkalaista seppä olisi tahtonut. Ei ollut muuta neuvoa, kuin että, alasimen karastusta vaille tultua, täytyi lähteä semmoista pajaa kylältä hakemaan, jonka lähistöllä oli tuo paljon merkitsevä juokseva puro.
Mutta tulkoon mikä loppu tahansa, niin aina jäävät köyhät vasaran ja alasimen väliin. Se kruunu, joka tänään joutuu tappiolle, vaatii huomenna omansa takaisin. Maria näytti kuollakseen väsyneeltä, ja tuntui siltä ettei hän oikein tajunnut mistä puhe oli. Kreivi Lewenhauptia, jatkoi Leena, sanotaan mainioksi sotajohtajaksi. Miehet sanovat, ettei hänen vertaistaan ilmaannu sataan vuoteenkaan.
Päivällä toi emäntä kahvipannun pajaan, antaakseen sepälle, tuolle kuuluisalle alasimen tekijälle, ja hänen kumppanilleen kahvia. Kun seppä huomasi emännän aikeet ja hänen muassaan olevat kojeet, sieppasi hän kahvipannun emännän kädestä ja roppasi sen pitemmittä mutkitta nurkkaan kahvineen päivineen.
Menkää, pojat, pihalle vähäksi aikaa, taika ei vaikuta, kun on vieraita miehiä. Me menimme ulos, mutta pyörähdimme pajan taakse ja seisahduimme seinän raosta katsomaan, mitä sisällä tapahtuisi. Seiso tuossa! ja seppä asetti hänet alasimen päähän... Kumarru! ja toinen tekee, niinkuin käsketään.
Vaan vuoden kuluttua kuoli hänen vaimonsa ja jätti jälkeensä pienen, elävän muistin, joka, kertomuksemme tähän saakka ehdittyä, oli täyttänyt 7 vuotta. Sakari oli pojalleen laittanut pienoisen alasimen, pihdit ja vasaran, jolla tämä pajassa kalkutteli nauloja y.m. omaksi suureksi ilokseen ja isänsä ratoksi. Kun Esa läheni pajaa, kuuli hän sieltä kaksinkertaiset vasaran kalkutukset.
Alasimen tarvitsijat ehdottelivat hänelle uusia karastuskeinoja, mutta ne eivät seppää tyydyttäneet; he esittelivät, että panna suuri amme jääsekaista vettä täyteen ja siinä karasta alasin.
Kuitenkaan ei hän koskaan noita pieniä kapineitaan varsinaisesti käynyt myöskentelemässä; hän möi niitä ainoastaan silloin, kuin oli menosta johonkin alasimen tekoon. Noita pieniä kapineitaan teki hän kotonaan ollessa, ilta- ja aamupuhteina, ja joskus semmoisina talvisina päivinä, jolloin hänellä ei ollut isompaa pajatyötä.
Liekit peittivät mustan teräksen. Kun veitsi kuumeni punaiseksi, alkoi hän takoa siihen parempaa kärkeä. Hänen siinä seisoessaan alasimen vieressä palasi Miihkali ja pysähtyi katsomaan, mitenkä tyttö selvisi takomistyöstään. Viimein hän sanoi hymyillen: »Eipä enää ole syytä valittaa puutetta, kun naisetkin takoa paukuttelevat. Kelle se veitsi tulee?»
Hän ei, näette, ruvennutkaan alasimiaan karaisemaan jokaisessa lätäkössä ja vesikolossa; se piti olla juokseva vesi, johon hän asetti alasimensa telain päälle: selän puolen vähäisen viistoon vasten virtaa, että aina uusi kylmä vesi myötäänsä hiveli alasimen selkää; ja kun hän sen virrasta pois nosti, oli alasimen selkä karjennut niin valkeaksi kuin palttina.
Tyttären sisään astuessa seisoi vanha Leemans, esinahka sidottuna yllensä ja paidan hihat käärittyinä, par'aikaa alasimen ääressä, valmistaen Ludvig XIII:n aikuista kynttiläjalkaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät