Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Liisa, Liisa, onko se todellakin Liisa, huusi hän ja syleili sydämmellisesti entistä tohtorinnaa. Ja tämä sitte, jatkoi hän, on varmaankin minun pieni kummityttöni; oi Jumala, niin suuri, ei kumma, jos me alamme vanhettua, kun pikkulapset kasvavat ja tulevat suuriksi! Ajattelehan, rakas ystävä, että siitä on kaksitoista vuotta, sanoi Liisa.
Ja siksi sanon sinulle, Kerstiseni, että tahdon kaikessa muussa olla sulle mieliksi, vaan olkoon tämä viimeinen kerta, jolloin ennen aamukellon soitua alamme takomisen". Tyttö kuunteli tyynenä sepän nuhteita ja vastasi sitten: "Niin, Konrad, ei meidän enää tarvitsekaan alkaa työtä näin varhain. Täti on kuollut, eikä minun siis enää huoli illoin mennä pormestarin talolle".
Kun vielä otamme lukuun ne tiheät artikkelit samasta asiasta, joita Globe tähän aikaan sisälsi etupäässä Louis Vitet'n innokkaasta kynästä, niin alamme käsittää, että romanttisen draaman periaatteet jo alkoivat ruveta selvenemään.
Minä tunnen hyvin, että voin vähillä varoilla valmistaa soman miellyttävän kodin; se on varsin hauskaa! Minä en toivo, että isäni asiat kävisi onnettomasti; mutta siinä olen vähän kaltaisesi, ett'en nyt enää pelkää, jos onnettomuus kohtaisikin meitä, sillä onhan minulla Harry tukenani. Hiljaa me alamme ja valmistamme onnemme vähitellen. Minä tiedän monta asiaa, joissa voin häntä auttaa.
Mutta siihen, että me nyt tahdomme elää huonosti ja olemme sellaiseen elämäntapaan tottuneet, meillä ei ole halua kajota, ja me elämme edelleen konnamaisesti sanoen, että alamme elää hyvin vasta silloin, kun elämä järjestetään paremmaksi. Mutta kuinka käy hyvän järjestelyn, kun ihmiset ovat pahoja?
GRANSKOG: Ei ollenkaan. Päinvastoin se on hyvin tavallista, että me vanhat vivöörit aikaa voittaen tulemme sentimentaalisiksi. Silloin alamme me haaveilla yhtä ja toista pienestä, valkoisesta kädestä, ja suurista, kummastelevista silmistä. Kun sellaiset meidän tiellemme sattuvat, niin fluks, me olemme heti valmiit. Se on vallan tavallista meidän piireissämme.
Mistä alamme? kysyin minä; sillä se oli minulle mahdotonta aaveksia, että eno vaatisi kahdeksantoista vuotiaalta tytöltä, että hän lukisi seitsemän nidettä maailman historiaa. "Alusta luonnollisesti", sanoi eno, istuen, varsin kuin jos se olisi selvä asia. Akseli nauroi. No, sitten sait työtä. Niin Jumalani!
Me alamme huomata, ettei tuo ylimyksellinen tunnustus, joka kohteliaalla hymyllä katsoo alas kalliisiin kansiin sidotuista kirjoista kyhätyltä valtaistuimeltaan ja pitää jotakin työtä "varsin sievänä rahvaan miehen tekeleeksi," enää ole paikallaan.
Olisi anteeksi annettavaa sanoa: »tässä on varmaankin tapahtunut ihmetyö». Mutta kun hämmästyksestämme selvittyämme alamme arvostellen tutkia luuloteltua ihmettä, huomaamme, ettei siinä olekkaan mitään erinomaista, vielä vähemmän varsinaista ihmettä.
"Aah, kas niin, älkää nyt puhelko tuolla tavoin", vastasi tohtori, puoleksi leikillisesti, puoleksi kärsimättömästä; "miksi puhutte häviöstä, vaikka juuri alamme korjailla asioita?" Pariksi tunniksi jäi tohtori sairaansa luoksi, ja tarkasti hänen tilaansa niin huolellisesti, kuin sikäläiset olot sallivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät