United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
He wiettiwät yksinäisyydessään surullista ja alakuloista elämää, mutta niin sokeita he oliwat wieläkin, etteiwät huomanneet itsessänsä wikaa ensinkään, waan syyttiwät muita ihmisiä syypäiksi heidän onnettomuuteensa. Miksi piti maakauppiaan ja waranimismiehen olla tuommoisia? Miksi piti walhetornin pudota niin sopimattomalla ajalla ja miksi renki Matti oli niin tyhmä, että hän sen heti ilmoitti?
Heti ensi silmäyksellä huomasi Lauri, mikä tuon alakuloisuuden oli synnyttänyt. Hän tuli keskelle häähuonetta ja siis keskelle tuota alakuloista hää-joukkoakin ja silmäeli synkästi ympärilleen, nähtävästi haparoitsi hän jotakin kokoon, sanoaksensa sen sitten vieraillensa. "Hyvät vieraat! Miksikä te olette nyt niin hiljaa ja surullisen näköisinä kuin hautajaisissa?" sanoi Lauri, tovin mietittyänsä.
Ja täti Lison, joka levottomana ajatteli tulevaa tapausta, piteli Jeannea toisesta kädestä, tuntien tuon salaperäisen, jota hän ei koskaan ollut kokeva, kokonaan häntäkin painostavan. Näin he kävelivät kaikki mitään puhumatta tuntikausia, kun taas Julien, jonka äkkiä oli vallannut uusi halu ratsastella, ajeli hevosellaan pitkin seutua. Ei mikään ollut häirinnyt enää heidän alakuloista elämäänsä.
Hän olisi mielinyt lisätä: "Minä en sitä paitsi tunne niin suurta pettymystä kuin sinä, sillä en ole koskaan uskonut kenenkään ihmisen täydellistä puhtautta voivan toteuttaa", mutta aika ei ollut hänestä sopiva. Ester hymyili alakuloista, katkeraa hymyä pitikö sitten kaikkien mennä samaa lankeemuksen ja alennuksen tietä, pitikö kaikkien ihanteiden särkyä, kaiken viattomuuden tahraantua?
Hänen vanhempiensa välillä oli taaskin ollut kohtauksia semmoisia, jotka syvästi koskivat tytön hempeään sydämmeen. Kaarlo kornetti oli melkein väkisin vienyt hänen pois vanhempain luota ja koetti nyt, vaikka turhaan, huvitella ja ilostuttaa hänen alakuloista mieltään.
"Tällä välin neuvotelkaat Miss Trotwood'in taikka kenenkä hyvänsä kanssa, jolla on joku kokemus elämästä", lausui Mr. Spenlow, molemmin käsin korjaten kaulahuiviansa. "Miettikäät viikko aikaa, Mr. Copperfield". Minä mukaannuin ja astuin ulos huoneesta semmoisilla kasvoilla, jotka osoittivat niin paljon alakuloista ja toivotonta kestäväisyyttä, kuin voin saada niitä osoittamaan.
Hän taisteli kuitenkin rohkeasti masentaakseen alakuloista mieltänsä ja ollakseen onnellinen, ja Villiam luuli hänen onnelliseksi. Kesä oli hyvin kuuma; Margreta uneksi kodin puutarhan varjokkaista käytävistä, lehmusmajoista, suuresta tammesta ja rauhallisesta kirkkomaasta.
Koko olennossa oli jotakin alakuloista, mitä Hanna ei ollut hänessä ennen huomannut. Hanna katseli hänen kasvoihinsa, jotka kuun kalpeassa valossa olivat valjut ja totiset. "Isä ei jaksa uskoa sitä Niilo Iisakin hukkumista", alkoi Hanna puhua. "Se on niin kummallista... Isä epäilee, ettei sinun isäsi tahtonut laskea paremmin sitä lauttaa, jossa velivainaja oli..."