Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Minä olen hänen äitinsä ja sentähden tahtoo sydämmeni haljeta, koska täytyy nähdä erään muukalaisen, ympärkuleksivan akan astuvan esiin noin röyhkeästi, vaatien lastani omaksensa, kaikeksensa. Mutta käänny ajoissa ympär ja pyhkäse koreasti leukaas; sillä tässä on vastus, jota et siirrä. Kaikki, kaikki olkoon menneeksi, kuin taidan vaan sulkea tämän pelin.
Vaan se pitää ottaa kuin annetaan», tuumaili setä surumielisesti. Minä ilvehtien sanoin: »Eikö ole teillä, niinkuin kerran mies oli tuumaillut eukon kuoltua, että kaksi sitä on ilopäivää ihmisellä: ensimmäinen on kun akan saapi ja toinen se kun kuolee.» Setä vähän rykäsi ja sanoi: »Kaukana siitä on leikki.»
Siis, sanoi vapaaherratar, nyt saatan minä ymmärtää sen syvän liikutuksen, joka tarttui Liinaan. Niin, Liinaseni, minä puhun Anton'ille, ja sinä saat muuttaa tuonne alas akan luo. Liina lankesi nyt ensi kerran äitipuolensa helmaan, häntä kiitellen. Liinan toivoon myönnyttiin helposti, ja vähäsen myöhempään kesällä matkusti patruuna Rödeby'hyn tyttärenensä.
Kyllä on Kokilla kengät, Sievät saappahat jalassa, Vaan ei lapsilla varoja Saaha vielä virsujakaan, Täytyy panna paljas jalka Lumen päälle liukkahasti, Kun vaan kerran kaapaiseepi Hanno hierimen käteensä, Akan metsähän ajaapi, Lapset kaikki kankahalle, Jossa saavat joukoltansa Itkeä isän pahuutta.
Mistä sinä nyt niille tuumille olet tullut? Tuskin toivonetkaan muualla missään saavasi helpompaa työtä, ja mitä palkkaan tulee, niin voisihan sitä vielä lisätäkin, sillä olen sinuun tyytyväinen enkä pidä muuttelemisista. Enhän minä muualle palvelukseen... Itsekseni olen aikonut ruveta elämään. Itseksesi! Yksinäinen, tyhjä mies! Yksinkään en aivan... Tuumat olisi, että jos akan ottaisi.
Hiljan näkemäni kauhistuttavan näytelmän muisto vaikutti yhä minuun voimallisesti, ja tuon inhoittavan akan muoto ilmestyi ihmeellisellä tenholla sekavissa unennäöissänikin.
Sakris ei oikein ymmärtänyt, oliko se ihan pahaa. Mutta Nelma vihastui siitä Sakrikselle. Sakris antoi Nelman mennä akan luo ... ja oli muutenkin ilkeä. Sitä ajatellessa tuntui kuin pahathenget olisivat liehuneet hänen ympärillään... Päivät pimenivät. Oli aikaa aprikoida. Nykyinen yhteiskunta se oli syypää Sakriksen ilkeyteenkin!
Kun oisi vaimo vaihtamoina, Mustakulma muuttamoina, Mie oisin miessä ensimmäissä, Vaimoloita vaihtamassa, Mustapäitä muuttamassa; Parin härkiä panisin, Hiirenkarvaisen hevosen, Vaimoloita vaihtaessa, Mustapäitä muuttaessa. Eikä kuole kuppelohäntä, Kaau vanha kampelmanni; Saisin vasta naisen naia, Vaimon valkian valita, Ukon uuen tyttäristä, Akan nuoren neitosista. Tulin turkka naineheksi.
Olipa kerran yksi niin rohkea, että rupesi Annaa julkisesti torumaankin tuollaisesta olosta, samassa lisäten; "Jos muuten tahdot, voit saada vähäksi aikaa sijaa minunkin pirttini nurkassa." Mutta kyllä tiesi Anna, ettei kylän häijyimmän akan pirtin nurkassa ollut juuri hauskat oltavat; sentähdon pakeni hän, sydän entistä synkempänä.
Marit seisoi aitaan nojautuneena ja katseli tätä. Hänen kasvonsa olivat yht'äkkiä käyneet totisiksi. "Tunsitko tämän akan, äiti?" kuuli hän jonkun takanansa lausuvan. Se oli Vigleif, joka seisoi siinä uuteliaana. "Tunsin", vastasi äiti lyhyesti ja meni sisään. Marit kulki talonsa suurten huoneitten läpi; vaan hän ei saanut mitään rauhaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät