Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Eikö hänellä siis täällä ollut enää yhtään ystävää, joka olisi ymmärtänyt, että hänen oli täytynyt tehdä juuri niinkuin hän oli tehnyt, eikä toisin? Nalle oli tulla hulluksi tuosta ajatuksesta. Vihdoin kuuli hän kuin kaukaisen, valittavan viulun äänen. Hän säpsähti!
Hän sytytti sen sisässä olevan kynttilän, ojentaen sitten lyhdyn kreiville. Tämän huoneen alla on pieni kellari, virkkoi Anna; säilytämme siellä ruokatavaramme ja viinimme... Ota lyhty, niin minä lasken sinut sinne... Kukaan ei etsi sinua sieltä. Jumala siunatkoon sinua siitä ajatuksesta! huudahti kreivi ja tarttui lyhtyyn.
Setänsä ja hänen perheensä kääntymisestä ei hänen ollut vähintäkään tietoa eikä minkään muun syyn nojassa estellyt Naomin matkustamista kuin sen, että oli muka turhaa pelätä romalaisten valloittavan Jerusalemin. Vaikkei sisarensa ollut samasta ajatuksesta, iloitsi hän kuitenkin kun oli saanut puoltajan, joka puolusti jäämistänsä vanhempainsa luo.
Mutta kivuloisuutensa vuoksi ja tietäen ettei hän ikänä voi tulla terveeksi, hän ei voi irtaantua siitä ajatuksesta, joka häntä alituisesti seuraa. Se häntä painaa, katkeroittaa jokaisen hänen muutenkin vaivalloisen elämänsä hetken ja lyhentää hänen ikäänsä. Hänen vaiettuaan matkustaja taas sanoi: Puhukaa minulle pelotta. Luottakaa minuun.
Kreivi Lejonborg tutki seiniä edelleen, ja kaikkialla hän näki jos jonkinlaisia aseita. Kellari oli todellinen, hyvin varustettu asekammio. Olenko minä joutunut ryövärien luolaan? huudahti hän lopuksi ja oli tästä ajatuksesta pelästyneenä vähällä lyyhistyä maahan. Samassa hän sattui koskettamaan erästä laatikkoa, joka oli hänen vieressään kellarin nurkassa.
Sambo arveli Tuomon ajattelevan salaista paon yritystä, ja Legree, ollen ihan samaa mieltä, tunsi jo melkein mielihyvää siitä ajatuksesta. Pakolaisen jälleen kiinni saaminen näytti hänestä ihan varmalta.
Isäni ja äitini olivat hyvin vihoissaan tämmöisestä muka epäsiveellisestä ajatuksesta. He eivät ollenkaan voineet ymmärtää, että epäsiveellisyys on siinä, että pysyy päätöksessään, vaikka se, joka antaa yhteydelle sen kauneuden ja oikean arvon sekä on sen onnellisuuden ainoa pohja ja perustus, on hävinnyt.
Ja ajatteli: kuinka omituista, sen kuin vaan aukaisi nuo sormet, niin esine putoo veteen eikä minulla enää sitä ole. Hän piteli ja piteli eikä voinut irtautua siitä ajatuksesta. Nyt jos päästäisi, nyt, nyt! Mutta sormet pitelivät hänen puolestaan. Ja vakuuttuakseen, että asia todella riippui hänestä itsestä eikä sormista, hän aukasikin ne ja esine pulahti veteen.
Mutta sinä taidat olla heille mustasukkainen? Silminnähtävästi nautti Irene tuosta ajatuksesta. Eikä Johannes hennonnut riistää sitä häneltä. Hän päätti ottaa humoristiselta kannalta asian. Tietysti olen, hän vastasi. Mutta kuinka mahtaa olla omien sukkiesi laita?
Voi kun sydämeni on ollut musta! Se oli mustimmillaan eilen illalla siellä juhlassa. Kuule! Minä siellä vahingonilolla nautin ajatuksesta, että kyllä sinun ihastuksesi ja innostuksesi vielä haihtuu, ja ettei ole pitkä aika, ennenkuin kulet kuin pieksetty koira! HURMERINTA. Sitten kun ? Ja kun me asuntoni portilla erosimme, jäin minä katsomaan sinun jälkeesi. Huusin sinua, vaan sinä et kuullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät