Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Mitä sillä tekisitte?" kysyi Martti hätäisesti. "Viemme pastorille", oli vastaus. "Mitä varten?" kysyi Martti hätäisesti yhä edelleen. "Sitä varten, ett'ei pastori minkään varjon alla antaisi kuulutusta sinulle ja Ainalle; joko nyt ymmärrät? kirjoitatko?" selitti ja hopitti Kirri. "En; sitä en tee", sanoi Martti lujasti, punehtuneena mielen liikutuksesta.
Me olemme äitisi kanssa katsoneet sinun parastasi ja tuumineet sinulle sopivamman morsiamen, joka on kohta täällä ja jonka kanssa saat itsekin asiasta tuumitella, ja niin paikalla kihlata; sitten ensi pyhänä kuulutuksille, harmiksi Ainalle, Kolkin koko perheelle ja pirulle", puheli Kirri Martille.
Pitääkö meidänkin, Etkon kantta olla Maltille ja Ainalle hyvät?" "Nuotkin raukat olemme turmelleet sopimattomalla elämällämme! He puhuvat sitä, mitä kuulevat meidänkin tekevän", sanoi Kirri. "Niin se on: koti on lasten koulu", sanoi pastori miettivän näköisenä. "Hyvät teidän pitää olla Martille ja Ainalle, ja kaikille ihmisille; olkaa tästälähin niinkuin näette meidänkin olevan!
Samassa astui Pylkkönen, seurakunnan pastori, huoneesen. "Joko te, Rehkonen, olette ottamassa naimalupaa Martille ja Ainalle? No, se onkin oikeen, että saadaan häitä", sanoi Pylkkönen Rehkoselle. "En ole; eivät ne ole niin päin piiputkaan", sanoi Rehkonen. "Kuinkas niin?" kysyi Pylkkönen. "Kolkkilanko?" "Ei, vaan tämän talon".
"Asiasi oli Kolkin tyttärelle, Ainalle", sanoi äiti, katsoen tuimasti Martin silmiin. Martti lensi tulipunaiseksi tuon kuultuansa. Hän oli luullut sydämensä rakkaimman asian olevan vielä synkimmän salaisuuden peitossa ja nyt se oli jo tietona hänen vanhemmillansakin! Hän tunsi vanhempansa mielipiteet tarkkaan, ett'ei sieltä ollut mitään hyvää odotettavana.
Niin puhui tuo kavala käärme itseksensä. Juuri kun Lillu oli viimeistä nauruansa nauramassa, tulivat Kirri ja Katru huoneesen. "Mihin Martti on joutunut?" kysyi Katru hätäisesti. "Hiljaa! Martti meni kamariinsa kirjoittamaan kirjettä Ainalle; kohta on kirje käsissäni", sanoi Lillu pirullisella voittoriemulla!
Martti kävi tuohon kavalaan koukkuun ja meni kamariinsa kirjoittamaan kirjettä Ainalle. Martin mentyä rupesi Lillu itseksensä puhumaan. "Kävipä kettu käpyyn", alkoi hän. "Ha-ha-ha-haaa! Lillu osaa asiansa hyvin toimittaa. Tosi on, ett'ei Ainakaan ole paha minulle, mutta ei hän kumminkaan palkitse minua niin hyvästi kuin Susso ja tämä talo ja monet muut, joiden asioita olen ajanut.
Kun siihen aikaan, josta tässä nyt kerron, sattui onnellinen lisäys jossakin perheessä, lähetettiin heti perheen koko seurustelupiirille painetut ilmoituskortit, joissa kerrottiin »että vaimoni onnellisesti on maailmaan synnyttänyt sirovartaloisen josta minulla on kunnia täten ilmoittaa». Siihen aikaan ei ollut tapana niinkuin nyt sanomalehdissä ilmoitella, että »reipas ja tanakka poika on syntynyt» tahi »pikku veli Helmille ja Ainalle» j. n. e. eri vivahduksissa.
Jotakin minun kumminkin oli sanominen, jos mieli oli päästä läpi siitä kiusauksesta, johon minun laitoitte", sanoi Martti jäykästi. "Sinä olet myös nykyään kirjoittanut Kolkin Ainalle", kaiveli äiti yhä edelleen. "Sitä en ole tehnyt, se on juoru", intti Martti teeskennellen ja punastui korvia myöden. "Vai juoru!
Nähdäänpä tässä kuka meistä juoruaa ja valheen hengessä liikkuu ja kenessä tässä totuus on, kenessä valhe, sanoi Kirri ja ojensi Martille sen kirjeen, jonka hän oli Ainalle kirjoittanut ja antanut Lillun vietäväksi Ainalle. "Voi surkeata! Lillukin on, näen mä, yksi noita ilkeöitä hiiton henkiä ja lähettiläitä! Voi kelvotointa! Mesi, maito kielessä; viha, myrkky sydämessä!
Päivän Sana
Muut Etsivät