Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Lehtori naurahti ja, paneutuen pitkälleen lattialle tirkistääkseen Päivölään, sanoi: »Mikä se sitten Kirstillä on niin hauska?» »Sitäpä minä en tiedä ja haluaisin niin tietää.» Olisipa lehtori itsekin halunnut tietää, mistä tuo iloinen onnellisuus, joka loisti Kirstin koko olennossa siellä Päivölässä, jossa oli niin yksinäistä ja hiljaista, että mieltä ahdisti katsellessa.
Ja hän ojensi kätensä toivottaen kaikesta sydämestään onnea hänelle. Kiitos, sanoi Trudchen hiljaisesti. Me menemme kihloihin sitten. Hän poistui äänettömästi. Johannes tahtoi istua jälleen työtään jatkamaan, mutta hänen ajatuksensa olivat muualla. Trudchenin käynti oli jättänyt tuiki alakuloisen ja painostavan vaikutuksen jälelleen. Hänen rintaansa ahdisti.
Jälkeen päivällisen valitti hän, että hänen rintaansa ahdisti, ja käski heidän hieroa sitä lämpimillä rievuilla. Tämä lievitti vähän; ja hän meni taas illastamaan ystäviensä kanssa Suureen Saliin.
Joinhan minä itsekin vielä toissa päivänä, noin vain niinkuin ruokapöydässä ainakin. Se vain on niin onnetonta, kun ei ihminen voi pysyä kohtuudessa, ei vaikka miten tahtoisi. Toini kulki hetken äänettömänä. Hänen oli vaikea ymmärtää, että oli mahdollista kulkea noin sokeana tietään eteenpäin, kun kuitenkin hätä niin läheltä ahdisti.
Emmerich kyllä teki muutamia muistutuksia näitä tuumia vastaan; mutta herra Vanderstraten, joka enemmän rakasti omaa henkeänsä kuin viljelysmaitansa, joita hänen orjansa kyllä jälleen voisivat asettaa kuntoon, ahdisti sisarensa poikaa niin kiivaasti, että tämän viimeinkin osaksi täytyi myöntyä.
"Hän ei tule, hän ei tule!" huokasi Laila taas. Tuskallinen tunne ahdisti kuin raskas taakka hänen sydäntään, ja hän huokasi sydämensä syvimmästä pohjasta. Kello oli 1. Asia oli siis varma, Lind ei tullut! Laila nousi seisoalleen, pyyhki kyyneleensä, siveli hiukset silmiltään, ja hänen suuret surumieliset silmänsä loivat vielä viimeisen katseen Garnäsiin päin.
Tuolla oli isäsi nytkin vesakkoväessä, ei se pyrikään arvokasten seuraan, tietää se mikä hän on. Koko seurue kävi äänettömäksi ja kiirehti kulkuaan, paitsi Aliina. Hänelle tuli niin vaikea olla, että ihan henkeä ahdisti. Ei tietänyt, mitä ajatella ja mihin mennä. Kiirehtiä toisten mukaan ei mitenkään voinut. Kaikki oli mennyt ikipäiviksi, siitä ei ollut epäilemistäkään.
Mutta nyt tuli kohta, jossa jyrkkä mäen rinta ahdisti tien aivan joen partaalle, missä virran samea syvyys oli ainoastaan puolen askelta syrjässä tieltä. Tämä matka ei ollut pitkä, vaan noin sata askelta. Tapani jännitti itsensä, että hampaansa yhteen puristaen ja ainoastaan jalkoihinsa katsoen ja ruumistaan mäkeen päin kallelleen vääntäen lähti puoleksi juosten menemään sitä taivalta.
Hän oli säästänyt tämän hurjan keinon viimeisen hädän hetkeen, ja nyt oli se hetki tullut. Yhä ankarammin ahdisti vihollinen, yhä harvemmiksi kävivät puolustajain rivit. Nuo kuusi vangittua liettualaista ja heidän tulkkinsa tuotiin kukkulalle puettuina kauas näkyviin, komeihin pukuihinsa, jotka heillä oli ollut neuvottelussa yllään.
Puristin molemmin käsin otsaani ja painuin alas penkkiin. Miksi niin levottomana kuohui veri suonissani, miksi se niin kolkosti takoi aivojani? Miksi niin tuskallisesti ahdisti rintaani, miksi paloi koko olemukseni kuin tulessa? Mitä varten tuonlaiset valtavat myrskytunteet? Turhuutta kaikki! Viisaita olivat nuo muut; vähemmällä vaivalla he pääsivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät