United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Beatriceen käännyin, joka merkit mulle nopeat viittoi, että läikyttäisin sisäisen lähteheni vettä ulos. »Se armo», aloin, »joka korkealle Ens-Päällikölle suo mun tunnustauta, myös auttakoon nyt muotoon aatokseni.» Ja jatkoin: »Kuin on totisesti meille, oi taatto, kirjoittanut veljes rakas, mi oikeaan sun kanssas johti Rooman,
Tämähän on ainoa keino, jolla me, naiset, voimme osoittaa isänmaanrakkauttamme, ainoa keino, jolla me voimme tulla osallisiksi siitä kunniasta, jonka miehemme voittavat taistelutantereella eli oikeammin »tappotantereella». Sillä tapettuina jäävät tantereelle sotaan pakotetut ihmisraukat avonaisine, verisine haavoineen ja niiden sekaan ehkä ääneen nyyhkyttäen ajattelin aatokseni loppuun.
Jos tään, ja mitä äsken lausuin, huomaat, kuningasviisauden verratonta älyä tähtää nuoli aatokseni. Sanaani 'noussut' jos nyt silmäs siirrät, tajuat, tarkoitin ma valtiaita; on heitä monta, mutta harva hyvä. Puheeni täten tarkistaa sun täytyy; ja näin se yhtyy uskoosi, mi sulla ens taatost' on ja Riemust' ihmiskunnan.
TYKO. Ja mitkä ovat näiden keskustelemisenne seuraukset? ELMA. Ovat hyvin suosiolliset Niiloa kohtaan, nimittäin jos hankkeensa on vakaa. TYKO. Hänen himonsa teitä kohden pyrkii voimallisesti. Hän on siis teidän mielikuvailuksienne esineenä? ELMA. Enpä kiellä, että on aatokseni paljon häneen ollut kiinnitettynä näinä viimeisinä aikoina. TYKO. Te myönnytte häntä seuraamaan halki elämän saaren?
Tämänkaltaiset olivat aatokseni, kun Ula taas tuli luokseni, ja oitis ensi sanoillaan poisti toisen puolen epäröisyyttäni. "Se seikka on minun huolekseni heitettävä, Kuta", hän sanoi. "Minä lähden huomenna matkaan, jos ei kadonneita siksi näy tulevan, ja seuraan Lumban soturien jälkiä. Parasta on, että pysytte Utrecht'issa, koska tällaisessa puuhassa ette kumminkaan mitään voi hyödyttää.
Suot mulle ilon harvinaisen, Tasso: sanatta aatokseni ymmärrät. TASSO. Käsistäs kallehista taakan kauniin ma halpaan päähän' otan polvistuin. Enskerran-seppelöity eläköön! Kuin seppel kaunistaakaan kainon miehen! ALFONSO. Se esikuva vain on kruunun, sua mi Kapitolioll' on kaunistava. PRINSESSA. Sua kuuluvammin siellä tervehditään; tääll' ystäväin on kiitos hiljainen.
SEPETEUS. Saatpa tehdä miten parhaaksi näet; minä olen sanonut aatokseni, sanonut vasten naamaa, niinkuin tapani on. Suo minulle anteeksi, suutari Topias, suo anteeksi! TOPIAS. No noh, no noh! SEPETEUS. Minä vaikenen nyt ja rupean toimeeni viipymättä. TOPIAS. Yksi sana ajallansa, herra kanttoori. SEPETEUS. Mielinpä kuulla. TOPIAS. Pieni kulaus ehkä panisi ajatuksenne oikein hyville teloille.
Beatriceen käännyin, joka merkit mulle nopeat viittoi, että läikyttäisin sisäisen lähteheni vettä ulos. »Se armo», aloin, »joka korkealle Ens-Päällikölle suo mun tunnustauta, myös auttakoon nyt muotoon aatokseni.» Ja jatkoin: »Kuin on totisesti meille, oi taatto, kirjoittanut veljes rakas, mi oikeaan sun kanssas johti Rooman,
EENOKKI. Oikein! Tapani tosin on puhua aina aatokseni ulos, mutta yksi asia löytyy, jossa olen vaiti kuin myyri.
Ma hälle: »Mestari, sun sanas ovat minulle varmat niin ja luotettavat, muut ett' on hiiliä vain sammuneita. Mut sano mulle, samoojista noista erota etkö ketään mainittavaa, näät moista vaan nyt miettii aatokseni.» Hän mulle: »Tuo, min leukaparta hajoo ruskeille hartioille, augur' oli ajalla, jolloin Kreikka miehist' tyhjä, niin oli että joku jäi vaan kehtoon.