United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Minä lähden kotiin muutamaksi päiväksi asian tähden, josta elämäni onni voi riippua, ja minä olisin huono poika ja kelvoton aatelismies, jos en tässä asiassa neuvoittelisi hänen kanssansa, joka on neuvonut minua kaikessa, mikä tunteitani koskee, kääntymään hänen puoleensa, isänä, ja kaikessa, mikä kunniaani koskee, häneen, aatelismiehenä."

NARRI. Setä hyvä, sano mulle, onko hullu aatelismies vai aateliton? LEAR. Kuningas, kuningas. NARRI. Ei maarinkaan kuin aateliton, jonka poika on aatelismies; sillä hullu on se aateliton, joka näkee poikansa aatelismiehenä ennen itseänsä. LEAR. Jos tuhat moista tulivartainensa Kihisten syöksis heihin nyt! EDGAR. Paholainen puree mua selkään.

Minä pidin teitä aatelismiehenä, valtiomiehenä; minä olin vähällä uskoa hoitoonne kruunun korkeimmat edut, ja te olette pakottanut oman sisarenne paljastamaan teidät. Katala teeskentelijä, luuletteko Ulriika Eleonooran antavan kohdella itseänsä Orleansin herttuattaren tavoin? Ettekö pelkää, kaksikielinen onnenonkija, että vihani vielä kerran on musertava teidät?

Aatelismiehenä ja tehtaan hoitajana hän sai paljon ystäviä ja juomaveikkoja, pääsi tuttavuuteen varakasten kanssa, tuli kostoretkelle Valkaman kartanoon ja saikin ainoan perijättären pauloihinsa. Arnold keskeytti hetkiseksi ja katsoi epäillen ympärilleen, Ester huomasi hänen levottomuutensa. Verner, ellet tahdo kertoa ja jos se on ikävää...

Serkkuseni suvaitsettehan, että vielä käytän tätä tuttavallista sanaa? minä pyydän, että annatte tulevalle puolisollenne hänen terveytensä takaisin, että hän taas voisi palvella isänmaatansa ja kuningastansa, joka häntä kunnioittaa tosi aatelismiehenä ja uskollisena palvelijana. Jääkää hyvästi!

Hän oli matkapuvuksensa valinnut metsästyspuvun, sentähden että se oli yksinkertaisin ja näytti vähimmin sopivan hänelle aatelismiehenä. Mutta tämä puku oli kuitenkin niin sievästi tehty että joka ikinen työmies, jonka hän kohtasi, otti lakin päästänsä.

Ensimäinen luonnollinen, joskaan ei juuri jaloin tunne saattoi hänet tirkistämään hopeapikariin, joka varmaankin enemmän kuin puolilleen oli täynnä hopearahoja, jommoisia Qventin'illä kenties ei ikänä ollut yht'aikaa ollut kuin korkeintaan parikymmentä hallussaan. Mutta salliko hänen arvonsa aatelismiehenä ottaa tuon rikkaan plebejin rahoja vastaan?