Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Eero Rudbeck syntyi Iisalmessa 1830 ja kuoli lukion-apulaisena Kuopiossa 1867. Ahlqvist, Yrjö-Koskinen ja Krohn. Tämän ajanjakson alkaessa tavataan kolme kirjailijaa, jotka ovat työskennelleet sekä tieteen että yleisen kirjallisuuden alalla ja paljon vaikuttaneet aikansa henkiseen elämään. Nämä miehet ovat August Engelbrekt Ahlqvist, Y. S. Yrjö-Koskinen ja Julius Krohn.
Tämä "diligence impériale ottomane" on erään ranskalaisen yhtiön oma, joka vuonna 1867 rakensi tienkin; sama yhtiö välittää suurilla vaunujoukoillaan tavaraliikettä ja kantaa tietullin. Yhtiön kyytivaunut ansaitsevat kyllä näkemistä.
Ihmekö siis, jos suurena nälkävuonna 1867 pakkanen oli puhtaaksi pannut Pekankin kaikki sekä syys- että suvi-touot, sillä tekihän se silloin tuhojaan kaikkiaalla, vieden monessa kohden koko vuodentuloksen, ja vapautti siten viljelijän kaikista puimapuuhista.
Varjojen peittää Anna min nautit sa, Unhottaa, peittää Päivän on tapana; Voit unen rauhassa Unhottaa, heittää. Maljanesitys Lönnrotille. Savo-Karjalaisten vuosijuhlassa 28/2 1867. Mikä ompi ihminen? Mielikuva ainoasti, Ilmestyy mi nopeasti, Pian haihtuu jällehen. Kun hän käypi maailmaa, On hän virvantulenlainen, Jonka tuuli nousevainen Sammuksihin puhaltaa. Mikä ihmishenki on?
Syntyi myllärin poikana Viipurin pitäjässä 26/6 1841, pääsi 1862 ylioppilaaksi, oli jonkun aikaa kansakoulun-opettajana, ja kuoli 1/6 1877. Rahkonen julkaisi runoelmansa koottuina kahdessa vihossa nimellä Sääskiä 1865 ja 1867.
"Puukkojunkkareissa" kuvataan sitä hurjaa elämää, jota vuosisadan keskipaikoilla vietettiin monessa paikoin Etelä-Pohjanmaalla, ja "Murtavissa voimissa" kerrotaan, miten varsinkin kamala katovuosi 1867 masensi rajuuden ja paremmat pyrinnöt pääsivät valtaan. Olojen ja luonteiden kuvaus on karheaa, mutta todenmukaista ja voimallisesti esitettyä.
Jos vielä otan huomioon esipuheen hänen nuoruuden ystävänsä Victor Jacquemontin uuteen kirjeenvaihtoon, jonka hän lopulla v. 1867 antoi ulos vainajan omaisten aiheelliseksi hyväksi, sekä muutamia kirjoituksia aikakauskirjaan Revue des deux Mondes ja Moniteuriin, niin luulen vähitellen päässeenikin loppuun selonteossani Mériméen kirjallisista töistä näinä hänen viimeisinä vuosinaan.
Ja Emilie Björksténille 1867: "Minun sisällisessä elämässäni on synkän surumielisyyden salainen suoni, jota minä koko elämäni ijän olen koettanut tarmoni takaa tuketa, mutta joskus sen kuohu käy minua voimakkaammaksi, särkee kaikki siteet, joilla olin koettanut sitä sulkea, ja suihkuaa ilmoille kuni haavoitetun valtasuonen veri.
Tuo aika vuosina 1865, 1866 ja 1867, joilta tämä kertomus on, oli kamalin aika, mitä tämä miespolvi on kokenut näillä raukoilla rajoilla. Pitkät talvet, myöhästyneet ja kylmät kesät ja aikaiset syyshallat tuottivat paikkakunnalle mitä suurinta kurjuutta. "Kova kaikkiin koskee", sanoo suomalainen sananlasku ja tällöin se toteentui, jos koskaan.
Oli sunnuntaipäivä toukokuun lopulla vuonna 1867. Ei missään näkynyt vielä kevään esikoisia. Paksuina kinoksina peitti lumi Pohjanmaan lakeita vainioita. Sen lisäksi nujutti ja ryöpytti lunta, ajaen eräälle Etelä-Pohjanmaan kirkolle tulevat ihmiset etsimään suojaa joko kirkosta tai likeisistä taloista.
Päivän Sana
Muut Etsivät