Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
"Vai sinä se oletkin, Yrjö," lausui Inka nauraen, "näethän, tässä on minun sulhoni, Olli Juhonpoika." "Vai niin, sulhosiko? Sehän vielä on kuitenkin kahden vaiheella," vastasi Yrjö äreästi.
Kun siten saapui postitoimiston ainoan luukun ääreen, sai siinä odottaa usein hyväsestään ennenkuin sisäpuolella istuva virkamies verkalleen nousi ylös, tuli luukulle ja, närkästyneenä siitä, että oli tullut häirityksi, kysyä tiuskasi äreästi mitä tulija tahtoi.
Seuraavana päivänä meni hän Tuorilaan, ja tapasi isännän istuvan jotenkin alakuloisena tokka-kivellä ja polttavan "presuja" nurkantakaisia pienellä savi-piipulla, jota sanotaan "Kälviän kirkon varkaaksi" kansan kesken. Olli astui sisälle ja sanoi kohteliaasti: "Terve tänne!" "Olkoon menneeksi!" vastasi isäntä äreästi, eikä edes katsonut Olliin päin. "Oh saamarissa", arveli Olli itseksensä.
"Poika varmaankin on saanut sen käsiinsä, pureskellut rikki taikka polttanut sen". Ja akka, joka varmaankin on enemmän huolissaan poikansa hädästä kuin kornetin, sanoi äreästi: "herra menee Lehtosaareen, siellä saatte asioista selkoa. Herrasväki lähti sinne päin, ja Agnes neiti oli juuri hiljattain Hermina neidon luona".
"Niin, minä ajattelin Ulpukkaa, sanoin ma." "Mitä lorumaista se on Ulpukasta?" kysyi mummo äreästi. "Niin mummo, siitä kertoi vanha Tarkki viime viikolla tuolla Pikituvassa, tiedättehän kun olin rohdinlankoja viemässä." "Ne ovat vaan tuhmuuksia." "No mitä tuo Tarkki retus sanoi?"
Kun kapteeni seisahutti Raasilan vierasten huoneen eteen, uskalsi Heikki ensi kerran puhua isännälleen. "Kotoni on tässä ihan likellä, saattaisinko saada pitäydä siellä" rukoili hän. Kova "ei!" kaikui hänelle vastaukseksi. "Kah tuossa on poika, joka pelasti provastin rahat!" huusi samassa Raasilan isäntä, joka oli tullut ulos katsomaan vierasta. "Mitkä rahat?" kysyi kapteeni äreästi.
Katri koki hänelle selvittää, kuinka sopimatointa vanhojen riitojen uudistaminen myllärin kanssa olisi tähän aikaan ollut. Peltola rumputteli äreästi sormillaan pöytää ja sanoi, nyt yhtä itsepäisesti välttäen vaivaloisen tyttärensä silmiin katsoa, kuin hän sitä äsken oli tehnyt: "Näyttää melkein siltä, kun ei minun tahdostani enää mitään lukua pidettäisi."
Ne takertuvat jalkoihin, hän astuu läpi paperien, koettaa siristää niitä pois, mutta takertuu yhä kovemmin ja kaatuu istualleen keskelle lattiaa. Hän saa vihdoinkin äänen, huutaa pikenttiään, ja ovesta astuu sisään painokomitean puheenjohtaja. Mitä teidän ylhäisyytenne käskee? kysyy tämä vähän äreästi.
Minne ajetaan? kysyi Pekka nyreästi, kun oli tultu suurelle maantielle. Aja minne tahansa, vastasi yhtä äreästi hänen herransa. Pekka käänsi hevosensa Vaasaan, jonne oli vaan noin kolmen peninkulman matka. Bertel huomasi sen. Pöllö huusi hän, minähän käskin sinun ajaa pohjoiseen päin.
Asia oli selvä ja arvelematta Iikka äreästi vastasi: »Pyhinä sikakin silkissä, ja kun te tulette kirkonkylään, niin olette olevinanne niin pyhä, kuin omatuntonne olisi koko viikon ollut pyhän hengen taskussa.» Mutta emäntä ei tuosta säikähtänyt, vaan vastasi ripeästi: »Te luulette ehkä, ett'ei tässä pitäjässä olekaan pappia, sentähden että entinen kirkkoherra makaa sairaana Turussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät