Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Mutta sama se, vaikkapa vain sellaisenakin ... onhan ihmeellistä, uskomatonta, että tämä on nyt näin, sittenkuin äsken oli niin kokonaan toisin. Minä kysyn tätä kaikkea, samalla koko ajan kuullen sinun puhuvan yhä edelleen, ja minä vastaan ja alan itsekin suunnitella ja alan innostua josta sinä yhä lämpenet ja äänesi värähtää ja povesi nousee ja silmäsi tummuu.
Hyvästi! Omalta osaltani minä olin nyt satamassa, mutta Alan, jolle minä olin suuressa kiitollisuuden velassa, oli vielä huolenani. Sitäpaitsi olivat vielä murha ja Glensin Jamesin asia minulle raskaana taakkana.
Kaikesta vähimmin halusin kuolla hirsipuussa, ja tuon kamalan laitoksen haamu kuvastui tavattoman selvänä ajatuksissani aivan sellaisena kuin olin sen kerran nähnyt muutaman arkkiveisun alkukuvassa ja järkytti kokonaan luottamukseni tuomioistuimeen. »Olen valinnut, Alan», lausuin, »minä lähden sinun mukaasi.» »Mutta huomaa», vastasi Alan, »että se on helpommin sanottu kuin tehty.
Alan seisoi vuoteeni yli kumartuneena ja hänen kasvonsa olivat aivan silmieni edessä. Kuumeen rasittama kun olin, näyttivät ne minusta kamalan suurilta. Hän pyysi minulta rahojani lainaksi. »Mitä varten?» kysyin. »Lainaksi vain», vastasi hän. »Mutta minkä vuoksi?» toistin. »Minä en käsitä.» »Joutavia, David», vastasi Alan, »sinäkö et uskoisi minulle lainaa?»
»Tarkoitatteko isääni, sir?» kysyi Robin. »Tepä sen sanoitte?» tokaisi Alan. »Se herrasmies, jota tarkoitan, oli kyllin häpeämätön liittääkseen Campbell-nimen omaansa.» »Isäni oli vanha mies», vastasi Robin, »ja naimiskauppa oli sopimaton. Meistä, sir, tulisi parempi pari.» »Sitä minäkin olen tässä tuumaillut», lausui Alan.
Hän punastui ja vaaleni vuorottain; ja kardinaali näki heti, että hän yhdellä iskulla oli valloittanut takaisin sen alan, jonka hän äsken oli menettänyt. Buckingham Pariisissa! kiljahti hän, ja millä asioilla? Epäilemättä vehkeilemässä vihollistemme hugenottein ja espanjalaisten kanssa. Ei, jumal'auta, ei! Vaan vehkeilemässä minun kunniaani vastaan rouva Longueville'n ja Condélaisten kanssa!
Kun teevesi on jaettu ja minä tavalliseen tapaani otan puurolautasen esille sekä alan murentaa siihen limppua, ottaa toverini suuret silmät. Shto eta? kysyy hän vilpittömästi ällistyneenä. Selitän hänelle parhaani mukaan, että tässä on kysymys illallisen valmistuksesta.
LIINA. Se ei paljo auta. ANTTI. Mutta hän lupasi sinulle häälahjaksi 25,000 markkaa. LIINA. Ei sekään auta. ANTTI. Mutta tuohon lupaukseen liittyy ehto. LIINA. Minkälainen ehto? ANTTI. Että sinun täytyy saada valita oman mielesi mukainen mies. LIINA. Ah, nyt alan ymmärtää.
»Enpä tiennyt, että te olitte minun maassani, sir», jatkoi Robin. »Luullakseni olen minä ystävieni, Maclarenien maassa», vastasi Alan. »Se ei ole niinkään varmaa», tuumi toinen. »Siitä voi olla erimieltä. Mutta minä muistelen kuulleeni, että te osaatte muka käytellä miekkaanne?»
Sisällys oli seuraava: "Rakas isäni! Kuinka hauska, että sinä olit luonani puhelemassa kanssani. Nyt ei täällä enään ole yhtään ikävä! Päinvastoin viihdyn varsin hyvästi ja mitä kauemmin olen, sitä hauskempi minulla on. Nyt alan paremmin perehtyä kaikkeen, ja huomaan, että minä vaan olen ollut tyhmä. Oi, kuinka vähän olen tietänyt ja kuinka vähän nytkään tiedän!
Päivän Sana
Muut Etsivät