Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Istuuduimme sentähden eräälle vuoren rinteen pengermälle odottamaan sumun haihtumista, laitoimme »drammachia» ja pidimme sotaneuvottelun. »David», lausui Alan, »tämä on vähän vaarallinen paikka. Majailemmeko nyt tässä yöhön asti, vai uskallammeko eteenpäin?» »Jos siinä on kaikki, niin käykäämme eteenpäin», vastasin minä.
»Hm, vai niin. Muuten, asiain kerran käännyttyä tälle tolalle, olisi tässä meilläkin ollut mökkiä, jo entisestään. Sillä niinkuin luultavasti tiedät, ei minulla ole miehistä perillistä ja itse alan käydä jo vanhaksi.» Olavi katsoi pitkään vanhan Moision silmiin.
Viittaa vastaantulevalle mervi-ryhmälle: Kiiro! Puhuvat alennetulla äänellä, vetäytyvät syrjemmälle. Mertsi, Urmas ja Eila palaavat, kulkien lehdon poikki oikealle. MERTSI Lämpimästi: Nyt alan ymmärtää! Pysähtyy, miettivästi: Ei toinen alla, toinen päällä, vaan rinnakkain, lomakkain kuin sormet kahdessa yhteen liittyvässä kädessä se oli kaunis ajatus!
Lyhyen keskustelun perästä päätettiin, että parvi Tsululaisia Ulan johdolla kiertäisi takaa päin solaa ja, asettuen linjaan, etenisi meitä kohden, tutkien joka vaaksan alan tiestään ja ajaen otukset, joka sorkan, meihin päin. Meidän Eurooppalaisten tuli asettua puoli-ympyrään ja varustautua lämpimin kourin pantteria vastaanottamaan.
Se on tyhmyyttä, mutta sitä ei voi auttaa ... ihminenhän ei ole puusta. Kun minä alan himoita jotakin naista, tulen aivan hulluksi. Vaaleaveriset eivät muuten juuri ole minun likööreitäni. Mutta tätä voi olla hauska katsella lähempää. Mitä te hänestä ajattelette? Hän on varmaan hupaisa."
No ei tule kysymykseenkään, että minä sivu suuni puhuisin. Hän sanoo sen niin kirkkaalla ja tarmokkaalla nuorukaisäänellä, että alan heti tuntea häntä kohtaan suurta luottamusta ja myötätuntoa. Pysykää vain lujana eteenkinpäin. Niin, ei niille pidä mennä mitään kertomaan, kuuluu ylhäältä M:nkin ääni. Kyllä minä ne tunnen, eivätkä ne minua niin vain pussiinsa pistä, vakuuttaa V.
»Saattaa niin olla», vastasi Alan hymyillen. »Tuhlaavaisuuteni perin samalta mieheltä kuin nappinikin, isä paraltani, Duncan Stewartilta, rauha hänen sielulleen. Hän oli sukunsa uljain mies; ja paras miekkailija koko Highlannissa, David, ja se on sama kuin koko maailmassa. Sen voin vakuuttaa, sillä hän se juuri minuakin opetti.
UUNO: Voisit vähitellen unohtaakin... LEENA: Minä alan luulla, että tämä hirveä tapaus on saanut sinut järjiltäsi, niin sinä ainakin puhut kuin olisit hullu. Luuletko sinä, että minä ikinä voin unohtaa! Ja vaikka menisinkin naimisiin, niin johan sanoin, etten voi elää, ellen saa usein nähdä sinua ja joskus puhua sinun kanssasi ... ja vaikka sinäkin menisit naimisiin...
Onhan se kyllä ikävä juttu näin läheisten ystävysten kesken, mutta jos minua syytetään tästä kamalasta tapauksesta, tulen minä puolustaumaan. Ymmärrätkö?» Hän puhui kiihkeästi ja tarttui Alanin takinkaulukseen. »Kyllä ymmärrän», vastasi Alan. »Sinun täytyy jättää nämä seudut jättää Skotlanti sinun ja sinun alamaalais-ystäväsi! Sillä minä syytän myöskin alamaalais-ystävääsi.
»Mitä teillä täällä on tekemistä? ja kuka olette?» tiuskasi setäni äkäisesti. »Minulla ei ole ollenkaan halua ilmoitella nimeäni kyläkunnalle», vastasi Alan. »Mutta mitä minulla täällä on tekemistä, se on toinen juttu, asiani kun koskee enemmän teitä kuin minua.» »Mikä se sitten on?» kysyi setäni. »David», vastasi Alan. »Mitä se oli?» huudahti enoni kokonaan toisella äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät