Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Tämän kotkan oli hän tuonut itselleen sieltä, mihinkä ei kukaan uskaltanut lähteä, jyrkältä, korkealta kalliolta; hän oli siitä taistellut sen äitin kanssa elämän ja kuoleman vaiheella, hän oli kesyttänyt sitä, ja nyt se oli kokonaan hänen omansa. Ja hän on myös kerran oleva minun omani! lausui hänelle sisällinen ääni hänen painaessa lintua sydäntänsä vastaan. Taipumaton.
Mutta se soveltui hyvin siihen syrjäiseen nurkkaan, jossa hän istui ikäänkuin itseksensä; ja se suli arkaan katseesen, kun hän välistä äitin ryäistessä katsahti häneen ja heti jälleen työhönsä. Olipa koko siinä nurkassakin jotain vieraan maailman omaista, se kun oli täynnä pieniä koristuskapineita ja kukkakehyksiin sovitettuja kuvia, joita oli leikelty mikä mistäkin.
Kalman valjuna seisoi morsian. Ei sanaakaan päässyt hänen huuliltansa äitin ja yljän näin sitoessa häntä hovineuvoksen kivikovaan sydämeen.
Niin, nähkääs Sundler, mies on mennyt oikeata tietä, sillä hän on ihastuttanut tytön ja äitin. Minä näin itse kuinka tuo pienoinen kuvio hymyili hänelle ainoastaan hänelle; sillä muuten käyttää hän itsiänsä melkein kuni puunukke ja on juro ja poikkipuolinen.
Niin monta kuin oli perhettä kylässä, niin monta oli lahjaa. Ja kaikki lapset suutelivat Elsan kättä ja sanoivat: Muori Elsa! ja he suutelivat Toivosen kättä, sanoin vaan ne sanat: Isä Toivonen! Mutta mikä suloinen ääni oli Toivosen ja Elsan sydämmille tämä isän ja äitin nimitys! Ei ole totisempaa ja ilahuttavampaa onnen toivotusta. Nyt rupesivat kellot soimaan kirkkoon.
Lasten äiti, nuori 21-vuoden ikäinen vaimo, tuli nyt ulos ja jakoi iltaista nälästyneille. Lapset menestyivät kaikki terveinä ja iloisina, niinkuin kukkaset kedolla, ja iso-isä katseli niitä tytyväisellä sydämmellä; eikö äitin siis pitänyt olla onnellisena? Ah! ei ollutkaan. Hänen kauniissa surullisissa kasvoissaan kuvautui raskas kärsiminen, joka teki hänen mielensä sairaaksi.
Oi veio sulosanainen, Sulosuinen äitin poika, Kuules kuin sanon sinulle, Kuin nyt kuitenki puhelen: Läkkämästä laulamahan, Saakama sanelemahan, Suu sinulla, suu minulla, Kieli kemppi kummallaki!
Hajahtaess' vihdan lehden, Kulta-uunin leimuess' Ja paistehessa aurinkoisen Lapsi on nukkunut äitinsä helmaan. Ihanasti äitin kasvot Päivän hohteess' kimmeltää; Hän laulelevi, kuinka lapsi Kulkevi unissaan taivahan maahan; Kuinka kuusen kohinassa Makeesti hän uneksuu, Ja korkeuden tähti tyyni On hänen vartians hämäräss' yösen;
Nuorempi on monin puolin tälle vastakkainen: Väri tumma, hiukset mustat, muoto nauravainen; Nytkin puolta pienemmäksi hälle suru näytti, Suru, joka äitin, Ainon kokonansa täytti. Kolkin Kalle ihastui kun huomas pienokaiset, Sanoi: "Vaimo, onpa sulia kalliit tavaraiset; Yhtä hellä, lempeä jos mieheis oisi ollut, Kenties oisit onnessasi ylpeäksi tullut.
Mutta häät oli asetettu joksikin päiväksi ennen joulua, ja ne oli vietettävä juhlallisesti monien vierasten kanssa. Vierasten kutsuminen oli äitin tahto. Ja mitä enemmin tyytymättömyys ja lorut levisivät kylässä, sitä suurempia valmistuksia teki hän salaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät