Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Helmi katsoi tiukasti äitiä suuhun, eikä aikaakaan ennenkuin jo alkoi jäljittelemällä liikuttaa huuliaan. »Mamm, mamm, mamm», sieltä tuli. Alma yhä jatkoi edelle. »Mam-m-ma, mam-m-ma...» Ja Helmi vakavana, otsa rypyssä teki ensimmäistä opin-näytettä. »Mamm, mamm, mamm...» Jykeviä askeleita kuului viereisestä huoneesta. Alma käänsi ilosta hehkuvat kasvonsa sinnepäin. »John, John, tule kuulemaan!
"Mitä minä siellä teen! Tulisit sinä ennen äitiä katsomaan". "Tulehan nyt kumminkin", pyysi sisar. "No en tule ennenkuin olen äidille siitä puhunut." "
"Olet mieletön, Ester, mitä surtavaa sinulla on ollut?" Ester nojasi päätä kättä vasten ja katseli eteensä alakuloisin, uneksivin katsein. "Muistatko, miten käyttäydyit äitiä kohtaan?" sanoi hän viimein matalalla äänellä.
Siellä lienee useita odottelemassa ken isää, ken äitiä, ken ... ken semmoisia pieniä kuin minä... Odottavatkohan useat turhaankin siellä? Ja tuommoisissa mietteissä Junu astuskeli ja vuoroin juosta tipotti, eikä aikakaan, niin oli hän jälleen tuolla kosken ylitse vievällä sillalla. "Isä parkaa, isä parkaa", arveli hän.
Tuolla olkivuoteella uinaili pienoinen hento olento puhtaissa kapaloissa, äitiä luokseen odotellen. Nyt vasta huomasi onneton äiti, mitä on maailma, nyt käsitti hän kuinka yksin hän oli täällä, kun toinen häneltä turvaa, suojaa oli vaatimassa.
He olivat sopineet yhdessä menemään erästä tyttö-kotia katselemaan, jonka haugelaiset olivat perustaneet. Saara seurasi heitä, joka äitiä ei liioin miellyttänyt. Hän oli viime aikoina joutunut aivan syrjälle tyttärensä tähden ja koetti nyt kaikin voimin saada pitää Fennefos'ia itsekseen. Hän oli kuitenkin olevinaan hyvin iloinen, ja he menivät kaikki kolme.
Aliina kiirehti oikaisemaan ja kirjoitti, ettei hän ole ensinkään ajatellut kotonaan käymättä mennä minnekään, ei hän toki voi äitiä niin puheetta heittää, jos menoksikin tulisi, mikä on vielä ajattelemisessa. On hän äidin muistanut ja muistaa aina. Viimeiselle vakuutukselleen päätti Aliina olla uskollinen ja olikin. Kerran tämä uskollisuus riipaisi yli varovaisuuden rajan.
Omituiset, suuret silmät, joihin hän niin usein oli katsonut, alkoivat kätkeytyä häneltä. Ne kiintyivät aina niin itsepintaisesti koruompelukseen ja kuin ne viimeinkin kohosivat, katsoivat ne häneen niin oudon kylmästi ja tutkivaisesti. Sitten hänestä tuntui omituiselta, että hänen morsiamensa niin usein täytyi olla kotona äitiä auttamassa.
Mutta tämä pieni veitikka alkoi nyt komentaa äitiä antamaan enemmän sokeria ja rupesi huutamaan, kun ei saanut. Isä tuli sisälle ja sanoi: "Ole heti kiltti ja ääneti, muuten isä ei huoli pojasta ollenkaan. Hyvästi, jo menen." "Poju on kiltti jo," sanoi lapsi ja oli heti ääneti, ja hetken perästä hän jo vaipui unen helmoihin. Seuraavana päivänä läksi isäntä kaupunkiin varahin aamulla.
Niin tunsin sen silloin sydämmessäni ja uskon sen vieläkin; sillä mikä äitiä enemmän tyydyttää kuin nähdä pienen lapsensa iloitsevan lahjasta, jonka hän on hänelle antanut, vaikk'ei lapsi voisikaan sanoilla kiittää äitiänsä, vaan ainoastaan suudella häntä ennenkuin juoksee pois leikittelemään uuden lelunsa kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät