Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
"Parikymmentä vuotta sitte tulimme vaimoni, Johanna ja minä Pohjanmaalta tänne kaupunkiin. Johanna oli silloin rintalapsi, vaimoni ja minä olimme maallisesti ja hengellisesti köyhiä. Nyt on meillä yllin kyllin, nyt ei meiltä puutu kumpaistakaan... Simonkin..." "Simo rakastaa paljo äitiään," keskeytti Johanna, autuaallinen riemu haaveellisissa silmissä.
"Tosiaankin, Eugen", keskeytti rouva Bergenstierna, vanhin tytär, joka oli aivan kauniin veljensä näköinen ja luonteeltaan ja tavoiltaan suuresti muistutti äitiään "tunnetko erään Hjort nimisen perheen notario tai kamreeri tai jotain sinnepäin?" "Tunnen hiukan", vastasi Eugen välinpitämättömällä äänellä.
Nyt! nyt olen siitä lakannut. Tuo pieni 'prinsessa' tuossa on minun pelastanut, ja nyt olen vielä päälliseksi löytänyt äitini; nyt on minulla kaikki mitä tarvitaan onnelliseen elämään, ja nyt luulen, että me kukin saamme mukavuutta." Anna nojausi onnellisena Bård'iin; tämä hymyili ilomielin silmäillen äitiään. Kahta vertaa vaikeammaksi tuli nyt elämä Gunhildalle.
Elli painautui lähemmäksi äitiään. Inkeri katseli tuijottavin silmin kamalaa kohtausta ... hän vei käden otsalleen ... hänen päätänsä tuntui huimaavan. Svenoniuksen virkakumppani oli heti tajuavinaan, mitä oli tekeillä. Ei ollut tavatonta, että protestanttiset papit 16:nnella ja 17:nnellä vuosisadalla, samoin kuin Luther, näkivät paholaisen heitä vaanivan.
Mene nyt makaamaan, sanoi hänen miehensä. Ja Jeanne suuteli hiljakseen, verkalleen, tuskallisin tuntein äitiään ja poistui huoneeseensa. Päivä kului sitten niissä ikävissä toimissa, joita kuolemantapaus vaatii. Paroni saapui iltasella. Hän itki kovin. Hautajaiset olivat seuraavana päivänä.
Félicité nosti tavarat kuomin katolle, antoi määräyksiä ajurille ja pani matka-arkkuun kuusi tölkkiä marjahilloa ja tusinan päärynöitä sekä orvokkikimpun. Viime hetkellä Virginie alkoi rajusti nyyhkyttää; hän syleili äitiään, joka suuteli häntä otsalle toistaen: No, lapsi kulta, rohkeutta, rohkeutta! Ajoneuvojen astuin nostettiin, ja vaunut lähtivät liikkeelle.
Ja hän vuorostaan nyt lauloi Ylistellen äitiään, Kuvasi sen äidin kasvot Kauneimmilla piirteillään, Kuvasi sen kesämuodon Kirkkaan, sinijärvineen, Ja sen valjun talvivaipan Puki runon kukkaseen. Ja jos häntä seuraat synkkiin Salomaiden pirtteihin, Sama kallis äidin kuva Aukee sulle sielläkin; Etehes hän kuvaa kansaa Suoraa, tyyntä, karkeaa, Mutta jonka sydämmessä Piilee kultaa puhtaimpaa.
Jeanne joutui aivan ymmälle ja nyyhkytti, aivan kuin hänen poikansa olisi sanonut lähtevänsä Amerikkaan. Kun hän vihdoin kykeni puhumaan, sanoi hän: Voi, mikä sinun on Paulet? Sano minulle, mitä on tekeillä? Paulet alkoi nauraa ja suuteli äitiään lausuen: Ei kerrassaan mitään, äiti. Huvittelen vain toverieni kanssa. Sehän kuuluu ikääni.
Miksi kohtalo häntä runteli? Tyttö muisteli äitiään ja hänen teloittamistaan ... inhoten ja kumminkin hänet salaisesti hyväksyen. Ja suri, että hänen oman elämänsä näytti täytyvän kulkea samanlaista latua. Ja jollakin tavoin Nelma turtui. Istu tässä kesäsi ristikkojen takana ... kaupungissa, josta hän ei nähnyt muuta kuin kattoja ... ja pihalta tuskin vilahduksen järveä!
Mutta hän tunsi myöskin äidin kyyneleet poskellaan, siksi että hän oli ollut poissa koulusta koko päivän. Ja hänestä tuntui kuin hän olisi pyytänyt anteeksi äidiltä ja luvannut, ettei hän milloinkaan enää tekisi niin, jos äiti vain nyt lakkaisi itkemästä. Hän oli usein muistellut äitiään kotoa lähdettyään, laivassa, työskennellessään kultakaivoksissa ja ruvettuaan sotamieheksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät