Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä käskin hänen tuoda mainitun summan edestä ja lupasin ruveta kirjakauppiaaksi ja menin sukset olalla kotiini. Kotiin tultuani kerroin äidilleni Vierimän ukon hyvät lupaukset ja äitini mielistyi siihen kohta. Hän lupasi itsekin kulkea toisella puolen pitäjästä lyhemmillä matkoilla, sillä hän sanoi ei saattavansa lehmän tähden pitkälle lähteä.
Kun sitten äidilleni myönsin hänen puhuneen oikein ja totta, kiitti hän puolestaan Jumalaa, kehui Liminkaa ja rauhaista Temmesjoen rantaa.
Ainoa vieras, joka jotenkin useen kävi meitä katsomassa, oli enoni. Tavallisesti tuli hän kerran viikossa ja viipyi enemmän aikaa. Hän oli aina iloinen ja lystillinen. Minä istuin hänen polvellansa, ja kuultelin mielelläni niitä tarinoita, joita hän tiesi jutella viimeisestä kokouksesta. Ennenkuin hän lähti kotia, antoi hän tavallisesti minulle rahan ja joskus myös tolvan äidilleni.
Hänen miellyttävä ystävällisyytensä poisti pian luontoperäisen ujouteni ja aterian lopulla olisin ollut valmis uskoutumaan hänelle melkeen yhtä vapaasti kuin äidilleni.
Lukkarin rouva teki jo matkan Joensuuhun ja lähetti sieltä äidilleni postipaketissa hierimen, jommoinen Tohmajärvellä aina lähetetään sille, joka ikäänkuin on ollut hierimenä toisen padassa: sotkenut toisen asiat. Se oli äärimmäisen ilkeyden merkki Tohmajärvellä. Ja nyt alkoivat äidille surun ajat.
Se kallis perintö on juuri yhtäläisesti teillekin tarjona, kuin se oli minun äidilleni ja minulle." Toisella puolen huonetta makasi eräs vanha vaimo sairaana sängyssänsä. Hän kuuli Elsan ja leski-Heleenan keskustelun. "Kuinka vanha sinä olet, tyttö?" kysyi tuo vanha vaimo. "Minä käyn kolmattatoista." "Ja osaat jo noin puhua autuuden asioista. Sinun täytyisi vähintääki olla sairaan hoitajatar."
Tahdoin vaan auttaa miestä mäessä. Mahdotonta oli minun saada ukkoa minkäänlaisilla puheilla myöntymään. Minun täytyi mennä kotiini rahoineni, niinkuin olin tullutkin. Kun kerroin asian äidilleni, ihmetteli hän suuresti eikä voinut käsittää, miksi naapurin ukko meitä niin auttoi. Ehkä hän kuitenkin minulta itseltäni ottaa rahat, arveli äitini.
Tarkasti elettiin pajunkuorienkin kanssa. Jok'ikisestä pajusta otettiin kuori pois; itse pajut kannettiin kasoihin, jossa saivat kuivaa polttopuiksi, ja parkit vei Vierimän ukko hevosellansa kaupunkiin, niinkuin mennä kesänäkin oli tehnyt, tuoden rahat äidilleni. Kuokkimisen toimitti eräs siihen työhön hyvin tottunut mies, Samuel Sarkanen, vähäistä maksua vastaan, eikä niinmuodoin minun tarvinnutkaan kuokkia, josta totta puhuen ei olisi mitään tullutkaan.
Silloin oli Betty kertonut äidilleni, mitä hän ennen on puhunut minulle, kuinka hän monen viikkoisen pimeyden ja surkeuden jälkeen, jolla välin hänen syntiensä taakka oli painanut hänet maahan, vihdoin oli saanut nähdä syntikuormansa toisen hartioille sälytettynä. Silmänräpäyksessä hän oli tuntenut sydämensä siitä keventyneeksi, mutta kiitollisuudella, rakkaudella ja rauhalla täytetyksi.
Se humisi niin vienosti ja heilutteli oksiaan, ja siinä he haastelivat kaikenlaista, ja Johannes ylisti hänen ymmärtäväisyyttään ja valpasta mieltään ja sanoi viimein: "Jos joskus tahdot paikkaa muuttaa, niin minun äidilleni sä olisit omiasi".