United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun sisähän katsahime, Vehkat vinkui kiukoalla, Parkit orrella parisi, Pöyällä pököttileipä, Olkitamppu taikinassa. Toista tänne toivottihin. Mistä tunsit tuhma tulla, Epäkelpo tien osasit, Minun kuuluhun kotihin, Pystyhyn ison piha'an?
Tarkasti elettiin pajunkuorienkin kanssa. Jok'ikisestä pajusta otettiin kuori pois; itse pajut kannettiin kasoihin, jossa saivat kuivaa polttopuiksi, ja parkit vei Vierimän ukko hevosellansa kaupunkiin, niinkuin mennä kesänäkin oli tehnyt, tuoden rahat äidilleni. Kuokkimisen toimitti eräs siihen työhön hyvin tottunut mies, Samuel Sarkanen, vähäistä maksua vastaan, eikä niinmuodoin minun tarvinnutkaan kuokkia, josta totta puhuen ei olisi mitään tullutkaan.
Varkain hiipi vainon joukko, Löysi turvetöllitkin, Ryösti karjat kytkyestä, Polki vuoden viljatkin. Mutta Suomen sitkas kansa Luotti Luojaan, keväimeen, Leipoi parkit, pettuleivät, Kylvi kasket siemeneen. Meidän työtä tietää niityt, Puhuu pellot, vainiot, Meidän sankarmuistojamme Kertoo linnain rauniot.
Näin oli meillä tuon suloisen Juhannuksen tullessa jommoinenkin joukko parkkia kiskottuna, ja äitini sanoi kasaa katsellessaan siitä tulevan neljä vahvaa kärryhäkkiä. Mutta millä saada parkit kaupunkiin, kun ei ollut hevosta, eikä kantamista voinut ajatellakaan, siksi oli tie liian pitkä. Tähän kysymykseen en minä tiennyt mitään vastata.
Yhtenä sunnuntai-iltana, kun istuimme pirtin portaalla, tuli umpimähkäinen sana hänen huulillensa. Jos joku hänen tuttavistaan menisi Raahen markkinoille, puheli äiti, niin hänkin menisi sinne; heinää oli hän vähän tehnyt sekä Vierimän hevosella vienyt parkit Ouluun.