Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Martti lähtikin navetasta omia aikojaan, meni talliin, veti oven jälessään kiinni, istui tallin ylisen tikapuulle ja tuijotti eteensä. Hänen aikomuksensa oli ollut kysyä äidiltä kihlarahoja, äidillä kun tiesi olevan oman kassan jota keräili miten milloinkin. Mutta monta aikaa haudottu unelma oli nyt mennyt rikki. Tunsi ettei voisi siitä asiasta äidille puhua koskaan. Ei koskaan!
Rouva Lange jaksoi harvoin itse mennä kirkkoon, mutta hänen miehensä meni säännöllisesti "kahdentoista" jumalanpalvelukseen, ja tavallisesti oli joku nuorista hänen mukanaan. Muut istuivat Roosa tädin luona, jolloin Helka tai Meeri luki ääneensä saarnan; Helka varsinkin oli tottunut olemaan ääneen-lukiana, sillä niin pitkälle kuin hän muisti, oli äidillä aina ollut arka kurkku.
Ensi silmäyksellä minä armaan äitini tuntisin: ääni vieno, silmät kyyneleisiin tottuneet, mutta samassa niin kirkkaat, kasvot ihanat kuin Jumalan äidillä kirkkomme alttarilla! Audotja. Voi, kuinka suuresti, rakas poikani erehdyt! Tämmöiseksi on sinun kaivattu äitisi muuttunut, tämmöiseksi sinun ihana kuvasi rumentunut. Andrei. Mitä sillä tarkoitat! Audotja. Minä olen äitisi! Andrei. Mitä, sinäkö?
Otti kirjeen sisarensa kädestä, katseli sitä ja itsekseen mutisi: »Kolmaskymmenes päivä... Ramppalassa kahdeskymmenes päivä ja täällä kahdeskymmenes kuudes... Tiistai-iltana kotona.» Lapset toimisivat valveilla, kipelehtivät sängyssä, mutta näkivät, että äidillä on jotakin verestä hommaa, niin tulivat uteliaiksi. Vaan äiti ei tahtonut lapsille siitä virkkaa, että ne vaan paremmin ikävöisivät.
Samassa kuuli hän toisen itkevän, mutta ei se miehen ääneltä tuntunut. "Mintähden tulitkin tänne?" kysyttiin. Varmaan sen teki itkevä, sillä ääni oli itkun tukahduttama. "Hm ... kenen häissä soittaisinkaan ellei ... sinun?" sanoi edellinen. Lauri-pelimanni varmaankin siellä potee, arveli Thorbjörn. Lauri oli pitkä, kaunis mies, jonka äidillä oli eräs talon torpista arennilla.
Arvattavasti minä en ole vielä keneenkään tyttöön rakastunut sen vuoksi, etten koskaan ole nähnyt ketään, jota sopisi verrata meidän Elsaamme. Minä en kuitenkaan näe unta semmoisista kasvoista kuin Elsalla on, kun unet tulevat, eikä edes aivan semmoisista kuin äidillä on.
Tällä isäni äidillä oli isä, joka kaiken elinaikansa oli taistellut erään aatteen puolesta, sen näet, että kaikkinainen väkivalta, mikä asettausi kuninkaan ja kansan väliin, oli turmiollista ja turhaa.
Olen kait kokenut opettaa jo pienenä Jumalan sanan harjoitukseen ja elämätäsi hyvällä ja pahalla koettanut Jumalan sanan rinnalle asettaa. Siitä on omatuntoni vapaa, että parastani olen koettanut. Elä nyt niinkuin päästä käsketään, nyt on oma nokka edessäsi. Viime kerran opetan, pane nyt mieleesi vanhempasi opetus.» Kyynelet valuivat äidillä pitkin poskipäitä.
Muorilla, isällä ja äidillä rintalapsinensa sekä vähäisellä kymmenen vuoden ikäisellä pojalla ei ollut yhtäkään kenkääkään yhteensä, ja koko heidän tavaravarastonsa oli muutamia vanhoja, repaleisia huopia ja lihapata.
Onnettomalla äidillä ei ollut yhtään kyyneltä. Epätoivo kumoutui hänen muutoin niin kauniissa, lempeissä silmissään, ja hänen huulensa vetäytyivät suonenvedon tapaiseen hymyyn. Monta kertaa huusi hän kiivaasti: "Antakaa Valdemarin ja Kristianin viheltää kotkalle! Ehkä se tulee takaisin minun lapseni kanssa, jos ei se jo olisi repinyt sitä viatonta olentoa!"
Päivän Sana
Muut Etsivät