United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö lukemattomat sydämet nyt laula tätä Ylösnousemisen virttä, joille monelle minun käteni toivat sen sanoman? Eikö yksinäisessä pappilassa, metsässä ja talonpoikaistalossa sydämiä ole rakkauden kautta vapautettu synnin kahleista kylissä ja kaupungeissa, vuorilla ja lakeoilla! Ja eikö Wittenbergissä, onnellisissa kodoissa ja luostareissa, rakkaat ystäväni myöskin veisaa sitä? Syyskuulla.
Niin on meidänkin laitamme oleva Ylösnousemisen aikana; Jumala ei kirjoita evankeliumiansa ainoastaan raamattuun, vaan puihin, kukkiin, pilviin ja tähtiin." Ja näin on T:ri Lutherin läsnä-olon ja keskustelun kautta vähäinen puutarha rouva Lutherin silmissä kuin kuvilla varustettu evankeliumi ja psaltari.
Olen tämän maallisen elämäni aikana. Mutta aikani ei ole enään pitkä. Tuskin käsittänette kuinka lohduttava se tieto on. Olette vielä nuori, mutta minulle on kuolema ikäänkuin valo ylösnousemisen aamusta. Ajattelen häntä, joka kantoi ristin kaikkien meidän puolestamme. Ette usko kuinka minä iloitsen siitä ajatuksesta, että saan laskeutua levolle ainiaaksi.
Lutherin koulussa ei liene todella sijaa Erasmuksella eikä Erasmuksen koulussa Lutherilla; mutta Jumalalla on sääliä ja sijaa molemmille. Minä en kääntynyt sen enempää Erasmukseen. Likellä Zürichiä, Heinäkuulla. Sydämeni on täynnä Ylösnousemisen virsiä. Kaikkialla mailmassa näyttää nyt olevan Pääsiäinen.
Ja kesäpäivinä hän istuu perunapuun alla puutarhassaan, sillä välin kuin Käthe työskentelee hänen vieressään; taikka hän kylvää siemeniä ja kaivaa suihkulähdettä; taikka puhuu hänelle ja ystävillensä niistä kauneuden ihmeistä, joita Jumala on tehnyt halvimmissa kukissa, taikka siitä Ylösnousemisen kuvasta, jonka Hän antaa meille jokaisessa hienossa oksassa, joka keväällä puhkee talven kuivista, ruskeista varsista.
Vaan siinä, jota minä nyt rikostoverinasi ja katumuskumppaninasi tunnen sinua kohtaan näen minä hämärtävän aivan kuin ylösnousemisen Minä en välitä mistään ylösnousemisesta. Rita! Minä olen lämminverinen ihmislapsi! Olla kahlehdittuna elämänsä ijäksi katumukseen ja suruun! Kahlehdittuna senlaisen kanssa, joka ei enään ole minun, minun, minun! Sen täytyi niin päättyä joskus, Rita.
Joku asia, joka oli minä en tiedä mikä eikä millä lailla yhteydessä kirkkotarhan haudan ja kuolleitten ylösnousemisen kanssa, näytti sattuvan minuun, niinkuin turmiollinen tuuli. "Toisen isän", sanoi Peggotty. "Toisen?" kerroin minä. Peggotty avasi suutansa, niinkuin hän juuri olisi nielaissut jotakin oikein kovaa, ja ojentaen kättänsä sanoi: "Tulkaat näkemään häntä". "Minä en tahdo nähdä häntä."
Ei ole ristiä ei patsasta hiljaisella haudalla, jossa vanhan Maijan tomu odottaa ylösnousemisen aamua, vaan me uskomme, että Kristuksen armolla on hänen sielunsa löytänyt alkulähteensä ja autuaitten parissa saanut nähdä hänet, joka täällä alhaalla seurasi Mestarinsa esimerkkiä rakkaudessa langennutta kohtaan.
Ja silloin tulkoon puutteita, huolia, häiritseviä ja katkeriakin hetkiä, ne kyllä kestetään; rakkauden ja uskollisuuden siteet ne lujentuvat niiden vaikutuksesta ja niistä välittämättä. Olette puhuneet hajoamisesta ja kuolemasta, Emelie, elämän murhenäytelmän loppuna. Olette unohtanut ylösnousemisen, uudistumisen josta muinais-skandinaavilainen Vala laulaa.
Vaikka olinkin tottumaton miettimään, käsitin aivan hyvin, ett'ei kovuus ensinkään ollut juurtunut hänen sieluunsa, vaan oli järestöllisesti sinne istutettu. Inhoittavaa! Ajattelematta katselin taivasta. Runsas valo ei enää pelättänyt minua. Se oli lempeä lohdutus sortuneelle sydämelleni ja minä ymmärsin ylösnousemisen ihmeellisen evankeliumin silloin katseltuani kuolemaa synkkiin silmiin.