United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun hän nyt näki, miten kuninkaan sielu oli sairas ja miten hän syytti itseään goottilaisten aseiden onnettomuudesta ja kaikkien suunnitelmien epäonnistumisesta mihin Matasuntan petollisuus oli ollut suurimpana syynä vaikutti se valtavasti hänen luonteeseensa, jossa kovuus ja intohimot omituisesti yhtyivät.
No, tuo kovuus ja kärsiminen ovat kivetyttäneet hänet. Paha puhe, kova puhe vaikuttaa häneen hyvin vähä taikka ei mitään. Kaikki kovuus, missä muodossa se ilmaantuukin, on hänelle vanhaa tuttua. Mutta hyvä puhe, isällinen puhe, se on hänelle uutta, sillä siihen ei hän ole tottunut. Hän janoo isällisyyttä, lempeyttä; sillä lailla, niin on minun ensimmäinen sanani." "Puhukaa toinenkin sananne."
"Mutta olettehan juuri te itse useinkin sanonut heidän tekevän minulle väärin", puhkesi Jeriko lausumaan ja ääni osotti selvää uhkaa. "Olen kyllä", vastasi Meyer tyynesti ja kovuus oli hänen äänestään lievennyt, "olen kyllä silloin, kuin he todella ovat niin tehneet, mutta muulloin en.
Ehkä kovuus oli pää-omaisuus luonnossansa, oli hän kuitenkin aina lempeydellä kohdellut tytärtänsä, ja Annan ylistykseksi saatamme sanoa hänen aina, niinkuin tottelevaisen lapsen tulee tehdä, vanhempainsa tahdon jälkeen itsensä käyttäneen.
Ja Heikkilän isäntä oli kuin koston ase ikuisen oikeuden kädessä, joka tahtoi tuokiossa hävittää mitä kovuus ja sydämettömyys oli vuosikausien kuluessa koonnut. Tuo ajatus oli muutenkin, eräästä erikoisesta syystä, kuin käärmeenmyrkkyä hänen veltostuneelle verelleen. Nykyinen talvi oli hänelle joka suhteessa muita ankarampi.
Vilkkaammat olivat tyttäret, mutta isän kovuus harvoin salli heidän häntä lähestyä vielä täysikasvaneinakaan. Pienimmänkin erhetyksen rankasi hän kovasti. Kerran sulki hän heidät huoneen alakertaan ottaen avaimen mukaansa.
"Tunnin perästä on Jaakko takaisin, ja siihen aikaan on maa-kreivinkin tapana olla täällä. Vai eikö hän tulisi tänä päivänä? Oiskohan minun eilen osoittamani kovuus ja kylmyys peljättäneet hänet takaisin? Mitä? Oisko hänelle niin helppoa, hyljätä minua?
Ja epäilemättä on minulla siitä tosiasiasta, että aistimuksissani ilmenee miltei epälukuinen joukko väri-, ääni-, haju-, maku-, kovuus- y. m. kvaliteetteja, oikeus tehdä se johtopäätös että esineissä, joista nämä erilaatuiset aistimukset lähtevät, todella on olemassa niitä vastaavat oleelliset erilaisuudet, vaikka ne ehkä eivät olekaan aistittujen kvaliteettien kaltaisia.
Miksi minulle suotiin tämä kohtalon kovuus, etten voi elää enkä kuolla... Minä tunsin tehtävän ... minäkin tahdoin nousta uhrikivelle... Synnyinkö minä liian aikaiseen...? Kädet rinnoilla ristissä, rukoillen: Jumalat, kuinka minä olen avuton!... Eikö ole ... sitä elämän ja kuoleman välistä saarta ... jossa voisi piillä elämää ... kun se ei meidän uhristamme huoli...? Jäykistyy pää taaksepäin sanattomaksi, eleettömäksi, verettömäksi, Niin, niin se on oleva!
Kuinka monta sielua olinkaan mahtanut kadotukseen syöstä, kuinka monelle kuolevaiselle antaa väärää lohdutusta! Aamupuoleen yötä lähdin matkalle samain saattomiesten kanssa. Toisen veljen nyreys ja kovuus näytti kadonneen. He puhuttelivat minua lempeästi ja ystävällisesti, olivat kuin ottaneet minut isälliseen huostaansa, jota sitten kestikin kaiken elämäni.