United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta pitkä matka sinne on, ja siellä on villejä ihmisiä ja ryöväreitä ja susia ja rautateitä. Minua rupeaa ihan värisyttämään kun vain ajattelenkin sitä!» »Niin, eikös se ole kauheata!» »Eivätkö ne nyt voisi lähettää poikia johonkin maanviljelyskouluun tässä maassa? Minulla on serkku Kriwitzissä....» »Niin, sanos muuta! Minun ukkoni on pannut nämä ajatukset sinun ukkosi päähän.
Se tunsi sen itsekin ja joudutti juoksuansa ... mutta vähitellen taas hidastui. Se tunsi suitsien olevan höllällä, niiden mutka yhä suureni lavan kohdalla. Piiskansiimakin kärryistä riippui, vielä alempana kuin ennen. Kapteenia oli äkisti ruvennut värisyttämään, ikäänkuin pakkanen olisi pujahtanut hänen sisällensä ... ja nyt oli pää niin painavan raskas ... rupesi kovasti uuvuttamaan...
Mutta pitkä matka sinne on, ja siellä on villiä ihmisiä ja ryöväriä, susia ja rautateitä; kun minä vaan ajattelen sitä, rupee minua värisyttämään!" "Niin, eikös se ole kauheata!" "Eikös ne voisi lähettää poikia johonkin maanviljelys-kouluun tässä maassa? Minulla on orpana Kriwitsissä..." "Niin, sanos nyt muuta! Se on vaan minun ukkoni, joka on pannut nämät ajatukset sinun ukkosi päähän.
Pieni, harmaa lintunen ja se oli kuollut, se oli paleltunut kuoliaaksi! Syyne otti linnun kylmään käteensä ja hengitti siihen. Ei, se oli kylmä ja kuollut. Mutta jos hän panisi sen paidan alle ja lämmittäisi sitä povellaan. Hän tahtoi koettaa. Ja lintu oli kylmä kuin jääpalanen, kun hän pani sen lähelle sydäntään. Kylmää ulkona, kylmää sisällä, huu! Syyneä rupesi värisyttämään.
Mutta se on juuri sen akan hyvää työtä: sehän tuli aivan asioikseen sinua panettelemaan.» »Viehän vaan isällesi ja äidillesi terveisiä, että rauhan saavat minusta nähden», sanoi Mari päättävästi. Minua rupesi värisyttämään. Puhelimme kuitenkin yhtä ja toista vielä hyvän aikaa, ennenkuin lähdin pois. Hyvästellessäni kysyin, että »tokko saan edes puheilla käydä?»
Mutta vaikka hän nyt tiesi odottaa melkein kaikkia, ei hän millään lailla tietänyt odottaa olemattomia; ja kun siis kello löi yksi eikä mitään henkeä ilmestynyt, rupesi häntä kovasti värisyttämään. Viisi minutia, kymmenen minutia, neljännes kului, eikä mitään tullut.