United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen kasvonsa olivat kylmät ja ilmeettömät, ja musta parta antoi hänen muodolleen villin näön. Hänen poikansa Juhani oli vielä pitempi isäänsä, mustaverinen hänkin ja isänsä muotoinen. Naapuritkin tervehtivät toisiaan kristittyjen tavoin, ja Iisakki virkkoi Juhanille: "Viehän sinne talon luo hevosesi, kyllä renki Aukusti siitä huolehtii."
AAPO. Viehän sinusta hengen tuo turkkilaistanssi. JUHANI. Tämä on ryssää. Eikös niin, Eero? EERO. Tämä on jussia. JUHANI. Olkoon niin, ja olkoon sitten menneeksi jussintanssia pari kymmentä loiskausta kerran vielä. SIMEONI. Sinä hurja mies! TIMO. Kas noin, kas noin! Hi, hi, hi! No vie sinun riivattu! JUHANI. Pois tieltä! Muutoin sotken sinun liiskaksi kuin kasakan-hevonen juopuneen markkinapokon.
Mutta se on juuri sen akan hyvää työtä: sehän tuli aivan asioikseen sinua panettelemaan.» »Viehän vaan isällesi ja äidillesi terveisiä, että rauhan saavat minusta nähden», sanoi Mari päättävästi. Minua rupesi värisyttämään. Puhelimme kuitenkin yhtä ja toista vielä hyvän aikaa, ennenkuin lähdin pois. Hyvästellessäni kysyin, että »tokko saan edes puheilla käydä?»
Vai tahdotko sinä vielä muutakin?» Tyttö, joka ei vielä ennen ollut kuullut itseään niin hyvällä nimellä mainittavan, vilpittömän puhtailla suurilla silmillään lämpymästi katsella remautteli Hannaan ja kainosti vastasi: »En». Hanna talutti kädestä mukanaan tytön tupaan, toimitti voileivän käteen. Toi vielä paksun leivän, laittoi sen tytölle nutun poveen ja muistutti: »Viehän tämä äidillesi».
Ukon toivosta eivät muut mitään tienneet, siis eivät hänen pettymisestänsäkään. Kun rovasti joulun edellä seitsemäntenä vuonna Ollin kouluun tultua haudattiin, ei Olli tullutkaan hänen sijaansa. Seuraavalla tammikuulla kun Olli eräänä pakkasaamuna valjasti hevosta kouluun lähteäkseen, isä sanoi: »Viehän talliin ruuna ja pane apetta eteen!»
ANTON. Mitä tahdot, mies? Mitä käyskelet ja kyräilet sinä, itsepäinen oinas? ELIAS. Eihän ihme, että vähän käyn ja kyräilenkin tällä hetkellä. Herra, oletteko jo kuullut tulivaunujen ensimäistä vihellystä? ANTON. Hiiteen kaikki vaunut ja heidän pillisuorat tiensä! Minä en kärsi heitä. ELIAS. En juuri minäkään tänään. Ah, viehän rautainen tie meidän kalliin ystävämme kauas pois!
Juha rupesi ottamaan maitopyttyä hyllyltä. Elkää sitä, lypsetään tuoretta ... missä on rainta? Se meni rikki. Viehän se voi ... minä lypsän ... vaikka tu-tuoppiin. Se on piimässä. Minä menen pesemään ... viehän sinä se voi... Juha riensi kaivolle tuoppia pesemään. Kaisa tuli siihen, otti sen ja hyppäsi aidan yli tarhaan.
Mutta Matti nipristi vain ohuet huulensa sukkelaan hymyyn, otti tuppivyön pään toiseen käteensä ja sanoi: Noh, Nalle! Nyt lähdettiin. Ja Nalle lähti astua juppasemaan vakavana hänen perässään, seuraten uutta isäntäänsä ja tämän tuppivyötä, mutta vielä enemmän vanhaa piintynyttä perisyntiään. Viehän se juutas sen kotiinsa! kuului yleisen ihailun sorina heidän takanaan.