United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suitsien asemesta oli sillä kuonossa olevan ruston lävitse pistetty kapula, johon hihna oli kiinnitetty. Kun hihnaa veti kiinteälle, sai härän juoksemaan; jos hihnaa veti sivullepäin, käänsi se päänsä sinne, mutta piti toisen silmänsä kuitenkin kiellettyyn suuntaan päin ja meni sinne huolimatta ratsastajan kaikista ohjauksista.
Siellä täällä mäkivöiden ja suitsien hiertimissä näkyi valkeaa vaahtoa. Pitkin lautasia oli muodostunut kaunis, kupera syvennys. Kulkeeko ori nöyrästi, vai onko kovasuinen tahi niskuri? kysyi joku. Nöyrästi kulkee, niin kulkee kuin miehen ajatus. Hetvi kehoitti ajamaan vähän kovemmin, jotta ennättäisimme ennen venemiehiä. Hyvästi kulkee, ei muuta sanomista.
Ilman satulaa ja ainoastaan suitsien avulla suoriutui hän niin hyvin, että varsan muutamia kertoja turhaan pystyyn karattuaan täytyi tunnustaa hänen ylivaltansa ja antautua nöyrästi ohjattavaksi edes ja takaisin. Prinssi Kaarle oli sattunut näkemään sen ja asiantuntijana kummastellut vieraan pojan taitoa.
Edessäni seisoi liikahtamatta, silmät maassa, Anna Martinowna, ja ikkunasta minä näin kuinka hänen miehensä pihalla talutteli ratsuani, omin käsin pyhkien suitsien häätyjä. Harlow'in vanhinta tytärtä ei äitini suosinut; hän sanoi Anna Martinownaa ylpeäksi rouvaksi.
Hevonen vapisee hurjuudesta; verinen vaahto kuohuu sen sieramista; viimein se syöksee hurjaan hyppyyn ja pitkittää sitä koko tasangon ylitse. Ratsastaja istuu vaan kylmäverisenä selässä. Eläin pitkittää vaan vauhtiaan, kunnes voimansa ovat riutumaisillaan. Mutta sitte myöntyy hän väkevämmän valtaan ja, seuraten suitsien kaikkia liikkeitä, verkalleen takaisin astuskelee.
Tätä ratsuansa hän ohjaili erinomaisella sievyydellä, vaikka niin vähäisellä suitsien vetelemisellä, tuskin huomattavalla säärten puristamisella sekä muun ruumiin säätelemisellä, että kaikkien muitten, paitsi kokeneen ratsastajan silmissä hevonen vaan näkyi oikoelevan jalkojansa omaksi huvikseen ja kantelevan ratsumiestä, joka oli liian laiska itseänsä sen ohjaamisella vaivaamaan.
Se tunsi sen itsekin ja joudutti juoksuansa ... mutta vähitellen taas hidastui. Se tunsi suitsien olevan höllällä, niiden mutka yhä suureni lavan kohdalla. Piiskansiimakin kärryistä riippui, vielä alempana kuin ennen. Kapteenia oli äkisti ruvennut värisyttämään, ikäänkuin pakkanen olisi pujahtanut hänen sisällensä ... ja nyt oli pää niin painavan raskas ... rupesi kovasti uuvuttamaan...
Kun hänen uskollinen Lappinsa tunsi suitsien olevan irrallaan, laukkasi hän tiedottoman isäntänsä kanssa takaisin leiriin. Mutta leiriä olivat muutamat kroaatit parhaillaan ryöstämässä, ja kun he näkivät ruotsalaisen upseerin puolikuolleena laahaavan hevosensa kupeella, ottivat he hänet mukaansa runsaiden lunnaitten toivossa.
Perältä avattiin portit ja tuolle erotetulle soikealle alalle ratsasti noin kuusi kymmentä upseeria yhdessä ryhmässä, silmiään väräyttämättä, jäykkinä, suorina, levollisina ja niin hiljaisina, että tuskin kuului edes suitsien kilahdusta. Koko ajan pysyivät he nelikulmajärjestyksessä, jonka kuvion tarkka mittaustieteellinen muoto tuskin muuttui käänteissäkään.