United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä toivoopi toella, Herran hengellä anoopi, Suomen kansa siunoaapi, Varsin vahvalla lukolla, Sinetillä siistimmällä! Totta toivotan minäkin Isän ilmoisen tykönä Kauvan tointa kantamahan Kauvas kartuta ikeä, Ilman tauin tarttumatta, Ilman vaaratta vähintä! Jonka päätän päätöksellä, Aamenella olla annan. HEIKKI V
Jaa, Herra Pastori, verta itkeä mahtaisin, ajatellessani köyhiä orpolapsi-raukkoja, joita näin muodoin ikään kuin auksionin kautta annettiin vähintä maksoa vaativallen syöttiläiksi.
Maaseudulla ja pienissä kaupungeissa on tuommoisten pitojen toimeenpano, joihin kaikki naapurit kokouvat syömään, juomaan ja viettääkseen päivää iloisasti, oikea laupeuden-työ. Saa silloin katsella toisiaan pyhäpuvussa, ja se ei ole vähintä; nuoriso huvitteleiksee ja vanhat sitä katsovat muistellen oman herttaisen nuoruutensa aikaa.
Jospa hän aavistaisi, että minä välistä ponnistan kaikki voimani löytääkseni hänessä edes jotain vähintä, johon voisin rakkauteni kiinnittää! Minun tulee häntä väliin oikeen sääli. Ja siitä minä iloitsen. Sillä joskus on minun onnistunut tästä säälistä herättää itselleni rakkauden tapaisia tunteita.
Katsoi pirtin, katsoi sintsin, jo nousi ylistupahan, missä nukkui nuorikkonsa; lausui päästä portahien: "On aika herätä, armas, kalpenevat aamutähdet." Vastausta ei vähintä. Tuo oli Tuuri onnellinen, talonpoika taidollinen, tunsi oudoksi olonsa, verensä väriseväksi; päätyi pirttihin takaisin, luokse lieden luontelihe; kivi on kylmä kiukahassa.
Ei otsatusten muuta kaht' eri luontoa hän, että muotoin molempain aine vaihtumaan ois valmis. Tuo muutos tapahtui tään mallin mukaan: purstonsa halkas ensin käärme, veti jalkansa yhteen haavoitettu. Reidet ja sääret tarttuivat nyt itsestänsä niin yhteen, että liitoksesta pian vähintä jälkeä ei nähdä voinut.
Mutta, hyvät herrat, lausui d'Artagnan, kaikessa tässä elkäämme kuitenkaan ajatelko kuningatarta itseään, vaan huolehtikaamme hänen rakkaan Buckingham'insa terveydestä. Se on kaikkein vähintä, mitä olemme hänelle velkaa. Aivan oikein, sanoi Athos, mutta se on Aramiksen asia. No niin, vastasi tämä punastuen, mitä minun siis on tekeminen?
Kaikkia tätä noudatettiin tarkasti, ja niin kauvan kun minä olin tässä laitoksessa hoidettiin minun sekä ruumiillista että sielullista puoltani, eikä vähintä vaivaa nähty siitä, että minä niin paljon kuin mahdollista tulisin puun kaltaiseksi, jossa tarkoituksessa he ruumiilleni sovittivat keinotekoisia oksia.
Jos Manni, niinkuin toivon, mieheksi tulee, ja Tyynen sydän silloin vielä on vapaa, niin siunaan molemmat lapsikseni, eikä Manni silloin saa vähintä onnea osaksensa!» »Ystäväni», lausui patrunessa, »rakkaus vaatii rakkautta, muusta ei se lukua laske.
Kaikkien tämmöisten sieluntuskain alaiseksi hän olisi voinut joutua sen miehen ankaruuden kautta, joka, vaikka väittäen arvelematta tottelemalla hänen vähintä viittaustansa, ei tahtonut luopua huonon kostonhimon pyynnöstä, jos kohta hän sen kautta tekikin vaimonsa aivan onnettomaksi.