United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
On puoliso ja poika, omaisuutta ja arvoa ja kauneutta sulla, hänetkin tahtoisitko lisäksi? Sa rakastatko häntä? Miksi muuten et enää ilman häntä olla vois? Sen saat sa itsellesi tunnustaa. Mi riemu saada kuvastimekseen tuo kaunis sielu! Eikö onni ole kaht' ihanampi, kun hän laulullaan kuin päällä pilvein kaaren meitä kantaa? Kas silloin olet miekkonen!
CATO. Kuollut on hän! BRUTUS. Oi, Julius Caesar, voimaa sull' on vielä. Sun henkes mailla käy ja miekkamme Omihin meidän rintoihimme kääntää. CATO. Titinius urhokas! Oi, katsokaa, Kuink' on hän seppelöinyt Cassion ruumiin! BRUTUS. Kaht' onko mointa roomalaista nähty? Hyvästi, viimeinen sa roomalainen! Ei koskaan Rooma synnytä sun laistas.
Ja varmaa on, ett' teitä kaikkia hän rakasti ja samoin rakasti: kaht' eihän sortanut hän yhden vuoksi. No hyvä! Kukin hänen rakkauttaan, niin tasapuolista, siis tavoitelkoon! Teist' itsekukin kilpaa todistakoon ett' oikean on kiven ja sen voiman hän sormukseensa saanut! Voimaa sitä tukekoon mielen lempeys, sydänsopu, työt hyvät, syvin alttius Jumalalle!
Taas kun sodan ryske Viiletti hänen valpast' aistintansa, Kaht' uljaammin hän heti rohkaisi Ruhonsa väsyneen ja liekkiin ryntäs, Miss' suitsuten yl' ihmishenkien, Kuin ikiturma, syöksi hän; ja vasta Kun huudettiin: »maat, kaupungit on meidän», Levähti hetkeks hengähtäin. MENENIUS. Mies uljas! 1 SENAATTORI. Ja täysin ansainnut sen arvon, jonka Aiomme hälle.
Kulman allepa nyt kävi silmään kärkevä peitsi; 493 suljui pääst' ulos silmä, sen kuoppaan tunkihe tutkain, taas takaraivost' ulkoni; kaht' uros kaatuva kättään vain levähytti; ja Peneleos veti viiltävän miekan, kaulan kahtia iski, ja kenttään pää kypäreineen kiirien kirposi, silmässään yhä ankara peitsi.
JACHIMO. Niin, silmät naurust' aivan vettyneinä! Hupia kuulla, kuinka ranskalaista Hän ilkkuu; paljonhan on, tietköön taivas, Monikin moitittava. IMOGEN. Hän ei toki. JACHIMO. Ei hän; mut kiitollisemp' olla hänkin Sais taivaan lahjasta; se häneen nähden On paljon; teihin nähden jolle annan Ylimmän arvon tuota ihmettelen, Ihanpa säälin. IMOGEN. Mitä säälitte? JACHIMO. Kaht' olentoa sydämmestäni.
KUNINGATAR. Hän usein teistä puhuu, hyvät herrat: Ja, varma olen, kaht' ei ole toista Hänelle rakkaampaa. Jos suvaitsette Sen ystävyyden työn nyt meille tehdä, Ett' ajan jonkun täällä vietätten, Apuna edistäen toiveitamme, Niin käyntinne niin teille palkitsemme, Kuin tulee kiitollisen kuninkaan.
Ei otsatusten muuta kaht' eri luontoa hän, että muotoin molempain aine vaihtumaan ois valmis. Tuo muutos tapahtui tään mallin mukaan: purstonsa halkas ensin käärme, veti jalkansa yhteen haavoitettu. Reidet ja sääret tarttuivat nyt itsestänsä niin yhteen, että liitoksesta pian vähintä jälkeä ei nähdä voinut.
Et halunne kai kuten tosin näyttää viel' uskomattomampaa uskoa? Ken sisaruksiansa kaikkia niin rakastaa kuin Saladin, hän eikö ois nuorempana jotain veljeään ylitse kaiken voinut rakastaa? Kaht' eikö miestä samannäköist' oisi? Tai olematon onko vanha tunne? Ja milloin vaikuttamasta kuin ennen se lakkaa? Uskomatont' onko tässä?
»Sun paras ottaa onkin suunta toinen», hän vastas, nähdessään mun kyynelöivän, »jos päästä aiot erämaasta tästä. Näät juuri peto tuo, min vuoksi huudat, ei laske ketään tielle oikealle, vaan estää jokaista, sikskuin hän sortuu. Sen luonto on niin pahansuopa, häijy, ett'ei sen täyty himo herja koskaan, vaan syötyään se kaht' on nälkäisempi.