United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän näytti niin suloisilla Raamatun kohdilla minulle, kuinka rakas sentään on taivaallinen Isä, Poikansa Jesuksen tähden, ja että minä juuri tämmöisenä syntisenäki olen Hänelle yhtä rakas kuin Tuhlaaja-poika isällensä. Mikä ääretön lohdutus verrattuna siihen kamalaan tuomioon, jolla villiläiset minua ahdistelivat".

"Se on kummallista", arveli Esko, "että nuo villiläiset sopivat paremmin yhteen supi suruttomainki kanssa, kuin esim. Kölliskön". Kamarissa olivat jo nuoret ehtineet ruveta hyväsille. "Hyvä", sanoi Esko, silmättyään ympärilleen, "muilla ovat jo parit paitse Ellillä. Olehan sinä, Kyösti, Ellin kumppanina; minä otan patukan". "Oletteko hyvät?

"Mutta siellä meijän puolesa on yksi Heetpäriläinen", arveli eräs pohjanpuolen työmies, "se se aika jehu on niitä vastustamaan, kun hän sitte kerran oli niitten kanssa inttäny ja sanonu, että vaikka pispalta kysyttäisiin, niin niin se asia on kuin minä sanon, niin sitte olivat villiläiset sanoneet: no kysyppä pispalta; mutta kun ei se osannu kirjoittaa, oli se tahtonut pappia kysymään ja kirjoittamaan pispalle, mutta pappi ei ollu viittiny sitä kysyvä.

Sitte olivat villiläiset sitä närsänneet sillä, että eipä kestänytkään pispalta kysyvä. No mitä siitä, tämäpä rupesiki itte opettelemaan kirjoittamaan, vaik'jo oli yli viijen kymmenen. Sitte se kaks viikkua opetteli kirjoittamaan ja kirjoitti ja kysy pispalta kumpi on oikiasa. Ja pispa vastasi sille, että se se oikiasa on ja villiläiset saivat pitkän nokan".

Muutamat voimallisimmat vaimot ottivat itse Kaurismaan Aaponki pöydän takaa ja toivat hänet keskilaattialle, ja sen ympärille kerääntyi koko vimmattuin parvi hyppimään ja huutamaan ja sinne sekaantui myöski ylimielisempiä "uskottomia" yhteen mylläkkään. "On se sentään tuo Tapani sukkela vastustamaan niitä, eivätpä villiläiset häntä hevillä pussiin pistä", arveli joku ovensuun puolelta.

Muut kunniallisemmat villiläiset eivät varmaankaan rupea tuollaisia valheita levittämään, vaan kun ei heilläkään ole puolustamisen ja hyvän puhumisen velvollisuutta muista, kuin omasta joukostaan, niin on luonnollista, että he vaitiolollaan vahvistavat noita juttuja".

Tämä hänelle puhui samaan tapaan kuin edellisetki, tuomitsi häntä ja kehoitti häntä syntien tunnustukseen. Anna lupasi ne todistaa hänelle anteeksi. "Mutta minä en usko teidän todistuksianne", sanoi Leena. "Tunnusta sentään leikilläsikään syntisi, niin minä uskon sinulle avuksi". Näin piirittivät villiläiset Leenaa kaikilta puolilta.