United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja sitte jos sointuhun suureen sen vois kantelen kieliä soittaa, niin vuolaana, varmana virtana kai yli merten ja maiden se soisi, ja kansat ja kullalla kruunatut päät sitä kummana kuunnella voisi. Vaan sit'ei suotu vielä kuolevaisen, ei jättikääpiön, mi pyrkii kaikkialle, kun jonkun pienen pulman kaikkeudesta hän viisaudellaan selvillensä sai.

Heidän sivistyksensä ja tottumuksensa yhteiskunnalliseen vapauteen ja järjestykseen vaikuttivat, että aivan arvoon ja päällikkyyteen katsomatta saattoi kuka hyvänsä hyödyttää keksimiskyvyllään ja viisaudellaan, ja samalla kuitenkin vallitsi asianmukainen kuuliaisuus. Enimmäkseen huomattiin Xenofonin neuvot viisaimmiksi ja käytöllisimmiksi, jonka tähden niitä myöskin noudatettiin.

Huomauttakaamme vielä kahta seikkaa, jotta saisimme täydellisen käsityksen tästä hirvittävästä miehestä, joka seisoi aikansa raakojen ritarillisten hallitsijain keskellä niinkuin vartija petojen parissa, joka suuremmalla viisaudellaan ja valtiotaidollaan, jakelemalla ruokaa ja kurittamalla viimein masentaa valtansa alaisiksi ne, jotka, jolleivät hänen juonensa olisi heitä voittaneet, olisivat suuremmalla voimallaan repineet hänet palasiksi.

Senpä poikasi vuoksi minä en sitä annakaan. Mitä pahaa se on tehnyt? On se niin liika viisas olevinaan. No mitä pahaa se on viisaudellaan tehnyt? Onpahan. Kun minä tässä kerran veisasin tuota virttä, jossa on nuo sanat että "kirotut vaivassa parkuvat, voi, voi! alati huutavat", niin siihen tämä oli lisännyt "jaskuta hulivili laulavat". Miehiltä purskahti nauru.

Ihmiset eivät ole viisaudellaan ottaneet mitään osaa sen lain säätämiseen, jonka nojalla he itsekkäisimmissä puuhissaan tulevat sittenkin toinen toistaan palvelleeksi. Se on Jumalan taloutta. Siinä vaikuttaa se sama Jumala, joka osaa kääntää kaiken muunkin pahuutemme lopulta meidän parhaaksemme.

Ja sitte jos sointuhun suureen sen Vois kantelen kieliä soittaa, Niin vuolaana, varmana virtana kai Yli merten ja maiden se soisi, Ja kansat ja kullalla kruunatut päät Sitä kummana kuunnella voisi. Vaan sit'ei suotu vielä kuolevaisen, Ei jättikääpiön, mi pyrkii kaikkialle, Kun jonkun pienen pulman kaikkeudesta Hän viisaudellaan selvillensä sai.

Aivan hän kuin huokasi hurskaasti. ... »ylpeilevät ja...» jatkoi hän hartaana kuuntelevalle Sakarille, sitte ihan yhtäkkiä pistävästi töksäisten: »Niin... Ylpeilevät!... Viisaudellaan, jotka ylpeilevät», hän milteipä jo juonitteli.

Kerron minä teille, puhuu Junnu katkonaisesti, nyyhkytellen vähän ja niinkuin kyyneliään nieleskellen: se on niin, että kun saivat minut, kerjäläispojan, viisaudellaan narratuksi ... työnsivät ikkunasta sisään, kun eivät itse mahtuneet, ja varastuttivat viilipytyn ja kolme leipää ja voivakan ... vaan kun minä itse tunnustin kaikki ja annoin ilmi muutkin ... enkä ole sen koommin ... vaan olen aina elänyt omistani, vaikka kaikki minua vainoovat sekä täällä että kotipuolessa ... koirat on koiria ... kaikkialla, koko maailmassa!

Varsinkin Liina rouva oli kuin luotu semmoisiin hommiin, kelläpä olisi ollut semmoista järjestävää neroa, oli sitte kysymyksessä joku ompeluseura, raamatunselitys tai lähetysjuhla, ja jos miehensä joskus olisi ollutkin taipuisa nahjusmaisuuteen, niin onnistui hänen aina viisaudellaan se jo aikoinaan korjata.