United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Veljeni oli silloin jo vastaan ottanut koko verstaan ja talouden, isäni oli sairas, ja äitini ei uskaltanut sanaakaan sanoa. Siihen aikaan ei vaimoihmisiä vielä pidetty niin suuressa arvossa kuin nyt, ja minä olen sitä mieltä, että heidän sen ohessa oli paljon parempi olin, niinkuin heidän miestensäkin.
Nuoren miehen elämä keikkui verstaan ja kapakan välillä. Kuin minun roskien ja kapakan. Mitä sille voi. Ei jaksa illalla lukeakaan kun on koko pitkän päivän lestiä vastaan koputtanut ottaa ryypyn ja nukkuu. Ploiskis! Nyt ne ottavat viinankin meiltä pois, sillä ne eivät soisi meille sitäkään iloa. Antakoot meille sitten muuta iloa sijaan mutta ilman iloa emme voi elää ei Jumaliste. Skool pruur!
Eikä suinkaan mitään köyhän kansan tavaraa vaan hienointa morsiuskuosia ja myötäjäismyyniä. Paidat tehtiin hihattomat, mitä kauniimpien väli- ja reunapitsien kanssa. Lakanat varustettiin myöskin leveillä välipitseillä ja suunnattomilla, punalangalla ommelluilla nimikirjaimilla: K.F. Sekin huone, jossa kapteeni oli istunut, otettiin nyt verstaan palvelukseen.
"Suutarit ovat järjestään kaikki juoppoja", sanoi mummo. "Olenko minäkin?" "Kyllä mestarikin ryyppää, kyllä minä sen tiedän, vaan enhän minä nyt sitä sano, että niin taitamattomasti, kuin tuo muudan ihmisten tappaja, joka verstaan permannolla makaa!" "Kyllä minä arvaan, kuka siellä makaa, vaan juuri hän ei tapa, eikä lyö ketään, vaikka sillä humalapäissään on suuria sanoja suussa.
Muulla millään eivät kisällit ja oppipoiat häntä saaneet suuttumaan, mutta niin kohta kuin häntä huippunenäksi sanoivat, suuttui hän ja suuttui silmittömäksi ... huusi, viskeli lestejä ympäri verstaan, kaatoi tuolit ja pöydät ja kiroili. Ja kun joku vanhempi häntä silloin kädestä hillitsi, tavoitteli hän sitä purrakseen, kun ei muuta tainnut.
Miksi minä olin siis verstaan ulkopuolella niin paljoa siistimmän ja puhtaamman näköinen? Siksi, että minä ostin suurimman osan siisteyttäni rahalla, ja sitä he eivät voineet tehdä.
Hän laittoi itsellensä tässä naapurissa nätin verstaan Don Bastianin talossa.
Heti kellon nähtyään olivat sen väkisin käsistä vieneet, töytänneet kaikki sen ympärille yhteen kehään, ettei Martti saanut itse sitä nähdäkään, ja aukaisseet kuoren ... vaikka olisihan niiden pitänyt se tietää, ettei kello kestä verstaan pölyä... Mutta siitäkös ne huoli ... vaikka herkeäisi käymästä, kun oli toisen kello. »Onko kellosi paljon'» kysyi Antti.