United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Siitä samasta laskumiehestähän ne kertovat vaan se tietysti on leikkipuhetta että hän kerran muutamaa korvaa tullessa oli nukkunut...» »Silleen!» »Venemiehet havauttaneet ja tuumanneet, että ettehän te tiedä mistä se menee, kun on silmänne ummessa...» »No niin!» »Vaan ukkopa oli katsahtanut ja vihaisesti ärjäissyt: 'kyllähän minä kuulen mistä se menee'!»
Veneet hyppelivät aalloilla ja hieroutuivat toisiaan vastaan. Ajajat, Knut ja hänen isänsä, Pietari Ström ja matkapukuun kääritty nainen, astuivat veneeseen ja soutivat ulos laivalle, joka seisoi savuten sataman suulla. Oltiin juuri lähtemäisillään. Viimeiset tavarat hinattiin promuista, venemiehet, jotka olivat tuoneet matkustavaisia laivaan, lähtivät pois.
Peggotty ja Yarmouth'in venemiehet ovat myrskyssä lähteneet vesille viemään ankkuria ja köyttä 'Nelson'ille', hätään joutuneelle Itä-Indian käviälle; ja sinä menet sinne toinen päivä ja tapaat heidät tutkimasta todistuksia myötä ja vastaan jonkun papin asiassa, joka on käyttänyt itsensä huonosti; ja näet, että se, joka oli tuomarina meri-asiassa, on advokatina papin asiassa taikka päin-vastoin.
Laskekaa sitä laivaa kohti, mistä musiikki kuuluu". "Se on Henshaw-ukko", sanoi Ramorny, "joka vastavirtaa soutelee. Laivuri hoi!" Venemiehet vastasivat huhumiseen ja toivat veneensä prinssin aluksen viereen. "Ohhoh! vai vanha tuttavani se on!" virkkoi prinssi, puvusta sekä muodosta tuntien franskalaisen harpputytön Loviisan.
Tuli yö kylmineen, tuulineen ja pimeyksineen. Olihan jo elokuu puolivälissä. En voi kieltää, ett'en tuntenut hieman pelkoa tällaisesta umpimähkäisestä kulusta aavalla meren selällä. Eikä tämä pelko suinkaan vähentynyt niistä kertomuksista, joilla venemiehet höystelivät yksinkertaista illallistamme.
Olin näkevinäni Söderskär'in majakan vilkkuvalkeat. Mutta nekin kävivät yhä harvemmiksi. Minä nukuin kokonaan. Heräsin kovaan puheeseen ja alituisiin liikkeisiin. Aamu oli jo valjennut, mutta taivas oli pilvessä ja meri lakkapäissä. Venemiehet vetivät verkkojansa veneeseen kiiruimman kaupassa.
Silloin vihastui vouti, panetti Tellin kahleihin ja läksi viemään häntä veneellä Vierwaldstädter-jarven yli linnaansa Küssnachtiin, sulkeakseen hänet siellä torniin. Mutta heidän purjehtiessaan järvellä ja ehtiessään Rütlin ohitse alkoi ankara myrsky lähetä. Venemiehet joutuivat neuvottomiksi ja luulivat, että ainoastaan Wilhelm Tell saattoi voimakkailla käsivarsillaan pelastaa heidät.
Vaikka tihmasade ja aaltojen räisky oli kastellut heitä ihoon asti, eivät venemiehet hievahtaneet paikaltaan, vaan odottivat kärsivällisesti, että kala-raukat tarttuisivat petollisesti peitettyihin koukkuihin. Tällä ikävällä tavalla aikailtiin noin puolitoista tuntia, jonka ajan kuluessa vanha kalastaja vaan pari kertaa oli lämmittänyt ja virvoittanut itseänsä lekkerin tulisella sisällyksellä.
Kahdessakymmenessä minuutissa olimme jo päässeet Tiberiaksen rantaan luostarirakennuksen alapuolelle, vietettyämme koko päivän hauskalla matkalla. Ennen kuin venemiehet ja ystäväni R. läksivät veneestä, valokuvasin minä koko seurueen muistoksi tästä hauskasta retkestä.
Sitä olivat näet, säikähdyttäneet venemiehet, joiden huolimattomuus oli ollut syynä tähän uhkasattumaan, ja maan-asukkaat, jotka kertoivat nähneensä venheen uppoavan virranpyörteisin.