United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vasta seuraavana vuonna hän kuitenkin uudestaan uskalsi vihollisen kimppuun. Täll'aikaa oli kuitenkin unionistien laivasto pitänyt Etelän satamia sulussa ja voittanut takaisin kaikki unionin linnoitukset Pohjois-Carolinan rannikolla; mutta kaikkein tärkein tapaus oli New Orleansin kukistus ensimäisinä päivinä vuodesta 1862.

Hän itse, Narvaez, lähetettiin häpeällisesti takaisin Cubaan, ja hänen sotajoukkonsa meni Cortezin puolelle. Täll'aikaa oli Alvarado, jonka Cortez oli jättänyt Espanjalaisten päälliköksi pääkaupunkiin, suuren mexikolaisen juhlan kestäessä hyökännyt aseettomain juhlivien kimppuun ja siinä tilaisuudessa hakkauttanut maahan m.m. melkein koko aztekilaisen aateliston.

Etelä-Carolinan kehoitukseen oli täll'aikaa jo suostunut kuusi etelä-valtiota, nimittäin: Georgia, Florida, Mississippi, Alabama, Louisiana ja Texas. Muut seitsemän orjavaltiota: Maryland, Virginia, Pohjois-Carolina, Kentucky, Tennessee, Missouri ja Arkansas epäröivät vielä.

Tämän perästä ratsasti majuri muiden upseerien kanssa eversti Maidell'in luo Gammelgård'in kartanoon, missä eversti heitä kestitsi. Majuri Fraser oli täll'aikaa Gyllenström'in sijassa ollut etu-vartiossa, ja juuri kun viimeksimainittu saapui takaisin, tuli myös luutnantti Bergh ja kertoi että venäläiset koettivat päästä poltetun sillan yli, mikä tietysti oli mahdotointa.

Hän pusersi Liv'in kättä kerta toisen perästä, eikä voinut oikein hallita ääntänsä. Liv oli täll'aikaa seisonut äänetönnä isäänsä katsellen. Hän oli nähnyt kuinka hänen tumma tukkansa nyt oli hallan panema, kuinka lempeät hänen kovat kasvonsa olivat ja kuinka tuo ennen kallistunut pää nyt oli pystyssä. Jumalalle kiitos, mitä hän oli kuullut oli siis totta.

Tästä päivästä alkaen oli hän ikäänkuin muuttunut, ei noudattanut oikeutta, oli kärsimätön, oikullinen, äreä, niin ett'ei kukaan muu kuin Klettermaier uskaltanut häntä puhutella, sillä häntä Wappu vieläkin piti muita parempana. Hänen ylpeytensä paisui täll'aikaa mahdottomasti, joka kolmas hänen sanoistansa oli "ylimystalon-emäntä!"

Tielle hänen edessään levitettiin mattoja, jott'ei keisarillinen jalka koskisi paljaasen maahan. Täll'aikaa muodostivat ylimykset aituuksen hänen molemmille puolilleen ja taaksensa, mutta alhaisempi rahvas lankesi polvilleen. Keisari Montezuma oli silloin 40 vuoden paikoilla.

Ennen kuin itse juoksin metsään, autoin erästä renkiä pakosalle, että hän isännälle ilmoittaisi missä olin. Isäntä oli täll'aikaa saanut kokoon 20 maasotilasta, kirjureja ja renkejä, jonka joukon minä tapasin kolmantena päivänä sen jälkeen, ja matkustin sitten heidän seurassaan.

Täll'aikaa oli mielipahani jo varsin haihtunut. Minä ajattelin: "Nuot tullimies-parathan ovat velvolliset olemaan matkustajien kiusauksena, ja tämäpä on minua kohdellut mitä sävyisimmästi". Ja sillä välin kuin hän yhä huolellisesti järjesteli kaikki entiseen kuntoonsa, syntyi minun mieleeni monenmoisia kuvauksia, josta jouduin aina suopeammalle mielelle.

Mitä hän tiesi? Jooseppi oli täll'aikaa lopettanut karhu-juttunsa ja näyttänyt sen 40 guldenia sisältävän kukkaron, jonka Tyrolin hallitus oli maksanut tapporahaksi, eikä kiitokset ja kädenpuserrukset tahtoneet ikinä loppua. Ainoastaan Wapun isä pysyi kaukana suuttuneen näköisenä.